Jäätelökesä is over

Tänään oli viimenen päivä jäätelökioskilla ja sen kunniaks kokosin kaikki mahdolliset (ja mahdottomankin tuntuset)  tän mun jäätelökesän aikana samanlaiset, ÄRSYTTÄVÄT, toistuvat asiakkaat/tapaukset.

Ihan ensimmäinen juttu on tervehtiminen. Kuinka hemmetin vaikeeta se on? Itse asiassa oon huomannu että kaikista helpointa se on nuorille ihmisille, jotka monesti tervehtivät jopa omasta aloitteestaan. Mutta monet, niiiiiiin harmittavan monet, tulee vaan luukulle ja töksäyttää mitä haluaa. Joskus en ehdi kuin avata suutani tervehdykseen, joskus ehdin tervehtiä mutta vastauksena on "pehmis".

Sitten menen tekemään palloo ja oon just laittanu sen vohveliin niin huudetaan (kyllä, joskus jopa HUUDETAAN huutamalla) "aitoon vohveliin!" No voi kuule kun se on nyt vähän myöhästä. Jos se on niin välttämätöntä saada just siihen aitoon vohveliin niin sen vois sanoo siinä tilatessa?! Järki hei haloo, tottakai se tulee automaattisesti siihen TAVALLISEEN vohveliin eikä johonkiin erikoiseen!? Ja yhdellä akalla oli joskus vielä otsaa alkaa valittamaan että täytyy muuttaa kioskin käytäntöä (että ei kysytä vohvelista, asiakas kertoo itse jos haluaa erilaisen) ja antaa pomolle sellasta palautetta että EHDOTTOMASTI TÄYTYY kysyä asiakkaalta millasen vohvelin hän haluaa. No se onkin ihan helvetin hyvä kun jonoo on 30 metriä niin kysellä joltain mummelilta minkälaisen vohvelin hän nyt tahtoo ja alkaa sit selittää niiden eroo kun sillä ei tälle asiakkaalle ois helvetinperseen väliä minkälainen vohveli siihen jäätelöön tulee kun JÄÄTELÖÖHÄN siihen tultiin ostamaan.

Joskus ehdin viedä jäätelön tiskille asti ja sit tulee kysymys "oisko sen saanu aitoon vohveliin" No olis saanu joo JOS OISIT PYYTÄNY!!! Nimenomaan OLIS saanu, ei saa enää tai se on 20 snt lisää roskiin menevästä toisesta vohvelista.

Toinen kans mitä huudetaan perään just kun oon menny tekemään palloo, niin "yks pallo vaan!!" Nou shit, oisin laittanu kysymättä kuule seittemän palloo jos et ois tarkentanu. Jos sä baarissa tilaat Salmarin niin tartteeko sitä erikseen tarkentaa että shottilasiin eikä tuoppiin? Of course se tehdään se normaalikoko jos ei tarkenneta!
 

http://weheartit.com/entry/13478074

Sit tää on varmasti yks kaikista ärsyttävimmistä ja toistuu valehtelematta joka ikinen päivä:

Asiakas: Mitä pehmistä teillä on?

Minä: Vaniljapehmistä.

Asiakas: Eikö muuta?

Minä: Ei.

Mitä tekis mieli sanoo asiakkaalle: NO MITÄS LUULET ETTÄ ONKO JOTAKIN MUUTA MAKUA JOS JUST SEKUNTI SITTEN SANOIN ETTÄ ON VAAN VANILJAPEHMISTÄ?!?

Ja jos kioskin ikkunassa on ainoostaan vaniljapehmiksen kuva niin miks ihmeessä meillä olis jotain muutakin pehmistä? Mitä ilmeisimmin se "muun makuinen" pehmis on niin hirvittävän suosittua ja paaaaljon parempaa kun vaniljapehmis niin kai me nyt herranen aika sentään ymmärrettäs mainostaa sitä?!?

Sit päästäänkin hinnan sanomiseen. Ei siinä mitään jos sillon kun oon palloo tekemässä niin asiakas kysyy hintaa että voi kaivaa tasarahan kolikoista valmiiksi esille. Mutta se, että laitan jäätelön tiskille ja avaan suuni sanoakseni hinnan niin asiakas sanoo väliin "paljonko". OLIPA HELVETIN HYVÄ ETTÄ KYSYIT KOSKA MUUTEN EN VARMASTI OLISKAAN HINTAA KERTONU!!! Ku just olin vittu sanomassa sulle.

Samankaltanen tilanne on se kun asiakas pyytää pehmiksen kastikkeella ja mä kysyn "mikä kastike laitetaan -" ja oon jatkamassa vaihtoehtojen luettelulla niin siihen väliin asiakas hönkäsee "no mitäs teiltä löytyy" Hienoa että satuit kysymään koska enhän mä muuten ois kertonu sitäkään!!!!

Mikä kans ihmetyttää niin se, että lasten ei anneta ite valita jäätelöö. Esimerkiks kerran lapsi sanoi lempimakunsa olevan vanilja ja halusi nimenomaan vaniljapallon, niin vanhempi vaatimalla vaati lapseltaan että "älä nyt mitään vaniljaa, ota jotain oikeeta makua siihen". Excusemua mutta vanilja ON maku.

Toinen samaan sarjaan kuuluva on se että vanhempi puhuu lapselleen että saa nyt sen jäätelön joka tälle on luvattu, mutta sitten kioskilla katotaan hintoja "kauheen kalliita, kaupasta saa halvemmalla, en kyllä osta tästä sulle!!" Ja se pikkunen mukula on saattanu koko päivän oottaa sitä että saa ulkona auringonpaisteessa syödä sitä kioskijäätelöö? Tosi kivalta varmaan tuntuu siitä lapsesta sitten että ei sen yhden jäätelöpallon verran voinu käyttää rahaa siihen.

Hinnasta ja pallojen koosta mussutetaan paljon. Sori vaan mutta mä en niitä hintoja oo päätäny enkä niille voi yhtään mitään, hinnat on ne mitkä on. Et sä siellä baarissakaan/kaupassa tingi hinnasta, miks sitten jäätelökioskilla? Ja vaikka kuinka pyydät että tekisin vähän isomman pallon pienen pallon hinnalla, niin ei onnistu. Ja kioski ei oo myöskään mikään "Punnitse ja säästä -myymälä" eli en mä tee sulle kahella eurolla "jonkun kokosta pehmistä" kun sen hinta on 2,80 e ja sillä sipuli. Vai saatko sä baarissakin pienemmän oluen ku ei rahat enää ihan riitä koko tuoppiin?

Ja musta on aika turhaa tulla kerjäämään uutta jäätelöö siks että joku alle 2-vuotias mukula pudotti omansa maahan. Kai nyt ymmärtää että ei sen ikänen välttämättä osaa kävellä niin tasasesti ja koordinaatiokin ehkä on sen verran heikkoo vielä että se jäätelö helposti keikahtaa siitä kiposta maahan tai tötterö kulkee kädessä ihan kallellaan? Ei se pallo sillon mukana pysy.

Ja nää on oikeesti tilanteita jotka toistuu USEIN.

Lisää ärsyttävistä asiakkaista avautumista: http://www.aasiakas.net/ . Itse asiassa taidankin lähettää tän tekstin sinne. Saa tosin nähdä julkaistaanko ja jos niin milloin kun viimesin teksti on päivätty toukokuulle. Monet kerrat noita tekstejä lukiessani oon jaksanu vaan ihmetellä kuin IDIOOTTEJA ja TYLYJÄ ihmisiä oikeesti on!

Mutta kokonaisuudessaan tykkäsin tästä jäätelökesästä. Oli lämmintä ja suurin osa ihmisistä oli kuitenkin erittäin mukavia ja hyväntuulisia jäätelöä ostaessaan. Tänään oli tavallaan haikeaa lähteä, sillä se työ oli todella mukavaa ja jäi paljon mukavia muistoja. :)

Lenkillä

Kävin tänään lenkillä kaverin (niin, sen ainoon täältä) kanssa ja voi että oli mukavaa! <3 Ei oo nähty pariin viikkoon niin oli jo aikakin päivittää kuulumisia. Ja sai kaksi kärpästä yhdellä iskulla, lenkki ja mukava jutustelu ystävän kanssa. Voi että piristi kovasti ja mulla oli niin mukavaa!! =)

Helpottaa

Sen lauantain jälkeen en oo itkeny ikävää. Kauhee ikävä toki on, ja uskonpa että se vaan pahenee ajan myötä kun ei nähdä... Mutta enää ei oo sellanen lohduton olo. Kyllä me tästä selvitään! <3 Ja oon äärettömän onnekas, että mulla on niin ihana ja rakastava avomies johon luotan. <3

Oon ollu Hesellä nyt kolme päivää joista kaks oli lauantai ja sunnuntai, ja ne oli kiireisiä. Asiakkaita lappaa sisään koko ajan lisää ja kauheet jonot ja pitää yrittää tehä kaikkia asioita vaan kauheen nopeesti ja tehokkaasti ja mulla on vielä kaikki opeteltavana... Huh hei. Seuraavan kolmen viikon työlistassa mulla on kaikki viikonloput töitä, keskellä viikkoja joitakin yksittäisiä vapaapäiviä. Eilen illalla naamakirjassa oli puhetta kaverin kanssa josko hän sais vapaapäiviä  parin viikon päähän siten että vois tulla tänne kattomaan tätä kämppää. Ja voitas lähtee vähän viihteelle. :D Viimekshän olin baarissa joskus ennen heinäkuun puoliväliä ja sitä ennen yo-bileissä... Tekis mieli jo pienimuotoista aivojen nollausta. On ollu tässä nyt niin kauheesti kaikkee, uuden työn opettelua (tai itse asiassa kahden, kassahommat ja Hese) ja oon tehny töitä lähestulkoon tauotta (tässä kuussa ollu kolme vapaapäivää ja seuraava on vasta viikon päästä) ja sit murun lähtö. Ois ihan huippua viettää hyvän ystävän kanssa tyttöjen iltaa ja unohtaa arki ja kaikki ikävät asiat! Sellanen hauskanpito tulis todella tarpeeseen.

Alone...so alone.

Tänään mies lähti vaihto-oppilaaks Saksaan ja on siellä neljä-viis kuukautta. Oon aina ajatellu että no nopeetahan se aika menee ja voidaanhan me nähdä välillä, äkkiäkös täältä Saksaan lentää. Mutta tänään kun tulin töistä kotiin ja suljin oven perässäni niin tajuntaan iski se että seuraavaan neljään kuukauteen mua ei oikeesti oo mun avomies oottamassa kotona enkä mä koskaan odota sitä kotiin. Iski heti ihan hirvee ikävä ja aloin itkee aivan lohduttomasti. Oikeesti tää on ihan hirveetä. :/

Ollaanhan me ennenkin oltu erossa, yli vuos elettiin kaukosuhteessa (välimatka about 300 km) ja viime kesän mies oli töissä Ruotsissa ja Norjassa. Ei nähty ensin kolmeen viikkoon, sit kuuteen viikkoon. Saksa on kauempana kun Norja (no okei mies ei sentään lähteny Thaimaaseen tai Japaniin niinku jotkut sen luokkakaverit) ja Norjan aikana ties suunnilleen sen koska nähdään seuraavan kerran. Nyt mulla ei oo hajuakaan koska mä saan taas herätä rakkaan vierestä, halata pitkään ja hymyillä ihan vaan siks kun oon niin hiton onnellinen kun se on siinä. <3

Sumua

Melko jännää ajella kun ei ihan tiedä mihin sitä nyt on menossa ja kauhee sumu joka vaan sakenee niin kylttejäkin on niin helppo lukee :D Tänään eka päivä Hesellä siis. Viime viikolla alko kassahommat ja ekana aamuna olin 45 min etuajassa kun laskin ajoaikaan "pienen" eksymisvaran. :D

Tänne Heselle mulla on matkaa about 18 km, mut rahalla saa ja bemarilla pääsee ;) <3

Tanssahtelua

Kävin lavatansseissa kun Neljänsuora oli siellä esiintymässä. Siinä on kyllä mahtava livebändi!

Oli kivaa ja sain tehä sitä minkä takia sinne mennään, tanssia <3 Lavatansseissa tykkään just siitä, että mies vie ja mun ei tartte miettiä mitään, voin vaan mennä mukana ja nauttia. Yks mua hakenu mies oli aivan loistava tanssittaja. Askelet meni yhteen täydellisesti ja mun ei oikeesti tarvinnu tehdä mitään, mennä vaan mukana. Oi että mä niin nautin siitä tanssimisesta! =)

Neljänsuora on tosiaan livenä todella hyvä bändi. (Olin viime vuonnaki niiden keikalla lavatansseissa.) Ne on sellasia nuorehkoja miehiä, ei mikään tyypillinen iskelmäbändi vaan sellasta vähän menevämpää musiikkia. Ja ne esiintyy ihan täysillä! Laulaja (nallekarhu, kattokaa vaikka ite videolta!) hyppii tosi energisesti ja toisetkin bändin jäsenet on tosi hyvin mukana. Rumpalikin osallistuu! Ja basisitilal on hieno Muumilaakson Mörkö -tatuointi käsivarressa. :D (Liittyy oleellisesti bändin esiintymiseen. :D)

Toi Valtava maialma on sanotuksiltaan tosi hyvä biisi ja itse asiassa se kuvaa mun tämänhetkistä elämää tosi hyvin. Muutin kauas pois ja oon kotiutunu tänne, mutta pienellä paikkakunnalla josta oon kotosin on kuitenkin koti, jossa kasvoin.

"Hei äiti mä tahdon muuttaa kaupunkiin,
tässä hikisessä kylässä ikävän tappavan saan."

"Valtava maailma kutsuu mua,
mun on nähtävä, tehtävä kaikki heti ja nyt.
Valtava maailma laula ja juo,
mul on paikkani kateissa tahdon sen heti ja nyt.
Olen pallolleni eksynyt."

"Hei äiti tää kaupunki tuntuu jo kodilta"

"Toki kaipaan mä raittia kylän sammuvan"

"Mä tulen käymään, mä tulen käymään,
mä tulen käymään kotiin."

En tosiaan päässy sit sinne kouluun, edes toiselta varasijalta. 165 valittua todellakin otti jokaikinen opiskelupaikan vastaan! Mutta itseasiassa mua ei harmita ollenkaan. Vaikka oisin päässy kouluun, oisin saattanu lykätä opiskelupaikkaa vuodella. Onhan tässä jo tullu koulunpenkkiä kulutettua ja uskon, että välivuosi on hyvä vaihtoehto. En oo koskaan kenenkään välivuoden viettäneen kuullu katuvan sitä, ennemmin että katuu kun ei viettäny. Nyt mulla on vuosi aikaa tehdä töitä ja nähdä elämää. Sikäli nuo sanat kuvaa tämänhetkistä tilannetta, etsin vähän itseäni ja mietin mitä tulevaisuudessa haluan opiskella ja mitä opiskeluilta ja elämältä haluan. Mulla on koko elämä vielä edessä. "Valtava maailma kutsuu mua" "Mul on paikkani kateissa tahdon sen heti ja nyt"

Au au au AU.

Satutin sit sormeni töissä. Vedin pakastimen kannen oikein vauhdilla kiinni ja sormi jäi väliin kynnen kohalta tosi pahasti. Tuskasella äänellä sain just ja just sanottua hinnan asiakkaalle, sit hetken ihan vaan haukoin happee ja kävelin ja pyörin edestakas kioskissa kun koski niin helvetisti. No eikä mitä kun sitten se kipu vasta alko! Maailma alko pyöriä ja silmissa sumeta. Meni aivan täysin pimeeks mutta oli vaan pakko seisoo ku tein just asiakkaalle palloo (eikä mitään muistikuvia siitä, tuskin edes muistutti palloo :D) ja tosiaan mitään ei nähny ja oli tunne että vielä sekunti niin taju lähtee. Sit vähän alko selvitä siitä ja tuli sellanen kuuma humahdus, olin yltä päältä ihan hiessä ja otsa oli aivan märkä. Kaikki äänet kuulosti tosi omituisilta ja kaiku ja puuroutu päässä. Hyi että oli ilkeetä. Niin ja se sormi, kynnen kohdalta nätisti punasenvioletti ja komiasti turvoksissa :D ja niin pirun kipee.

Tää tyttö sai töitä!!

Voi että mä oon oikeesti niin helpotutnu. nyt mun ei tartteenää joka päivä kytätä vapaita työpaikkoja ja laatia erilaisia työhakemuksia ja pettyä joka kerta kun suunnilleen unelmatyöpaikasta tulee mialia "Valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun" ja toivoo että tärppäis.

Kävin tänään työhaastattelussa Hesellä (vai Hesessä?) ja sain työpaikan sillä kertaa! Tulin haastattelijan kanssa tosi hyvin juttuun ja hän sanoi että kyllä tapaamisessa näkee millanen ihminen on ettei hänen tartte kahta viikkoo imettiä ja sit alettiinki jo puhumaan työvuoroista. Tässä kuussa teen muutaman harjotteluvuoron ja kun jäätelönmyyjän työt loppuu viimestään 31.8. niin syyskuun alusta alkaen oon sit hampurilaisia myymässä.

Kuin monta työpaikkaa pieni ihminen tarvii - eikö neljä ois sellanen aika optimi? Nyt oon vielä jäätelönmyyjä, sit teen keikkatyötä lastenhoitajana päiväkodissa (ens maanantaina taas) ja oon myös yhen vuokratyöfirman listoilla ja ens viikolla mulla on pari vuoroo kaupan kassalla, ja sit vieä Hesburger. Niin mitkä vapaapäivät? Noh jätskinmyynti loppuu pian, lapsia käyn hoitamassa hyvin satunnaisesti  (koko kesänä en oo ollu kun kerran ja nyt nää pari päivää) ja Hese on mun se varsinainen duuni syyskuusta alkaen. Se kaupan kassa on lähinnä sellasta lisätyötä sillon tällön, teen sitä jaksamisen mukaan ja kuin sattuu vuorot Hesellä menemään.

Mutta voi että oon nyt onnellinen ja ilonen ja todella tyytyväinen tähän työtilanteeseen - mulla on välivuoden ajaks työpaikka!! =)

Päivä touhua täynnä

Mulla oli töistä nyt ke ja to vapaata ja olin tuttavan päiväkodissa lapsia hoitamassa nää päivät. Ens ma on myös vapaata ja sillon oon myös lastenhoitajana. Vapaapäivä - mikä se sellanen on?

Kyllähän niiden pikksuten kanssa on ihan mukavaa touhuta mutta päivän jälkeen totesin miehelleni että ihan äkkiä ei semmosta meille hankita. :D Tällai lyhyinä kerta-annoksina ne on ihan ok.

Työpäivän jälkeen ajeltiin kylällä murun kanssa (lue: käytiin kaupassa suklaata ostamassa koska mun teki mieli) ja mä sain ajaa murun autolla! Se on sellanen hieman urheiluauto ja sanoo murmurmurr ;) Eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Mut ei tsiisus että täällä paikakkunnalla jossa nyt ollaan käymässä niin on leveet parkkiruudut! Laitoin auton ihan vinoon ja silti oli reilusti viivojen sisällä. Ja tosiaan sama kahden kaupan pihassa (muru ohjas mut eka väärään kauppaan, se oli K-ryhmän kauppa ja sieltä ei saanu mun lempparisuklaata). Nooh osuu meikäläinenki helpommin viivojen sisälle. :D Ja oli muuten ihan viiden sekunnin päässä ettei kortti lähteny. Ajoin yhellä suoralla hieman ylinopeutta (vähän reilu 90 km/h 80 km/h alueella), ja just kun hidastin kun käännyttiin niin parisataa metriä myöhemmässä risteyksesäs oli poliisi kääntymässä meitä vastaanpäin tulemaan. Huhhuh mut säikäytti kyllä pikkusen, jos ne ois ollu 5 sekuntia aikasemmassa tai me 5 sekuntia myöhäsemmässä niin oisvat tullu just sopivasti vastaan ja jos niillä ois ollu tutka päällä ja oisvat sit lähteny mut pysäyttää, nii ois muuten melkosen varmasti lähteny kortti kuivumaan näin tuoreelta kuskilta. Hups.

Ja siis selvennettäköön nyt vielä sen verran että tapanani ei ole kaahailla ja paheksun tapaa ajaa jatkuvasti ylinopeutta.

Päivään kuului myös koiran harjaamista, leikittämistä ja juoksemista koiran kanssa pellolla sekä auton korjailua. Tai no laitoin bensaa tankkiin kanisterista, mies hoiti valojen johdotusjutut ja jotain sellasia. :D

Kävin toissapäivänä työhaastattelussa yhessä ruokapaikassa ja huomenna on haastattelu toisessa. Heinäkuun lopulla kävin myös työhaastattelussa erääseen henkilöstöpalvelufirmaan ja oon nyt niiden listoilla, ens viikolla mulla on kassakoulutus ja muutama työvuoro päivittäistavarakaupan kassalla. Se on sellasta keikkatyötä eli etin lisäks myös muuta, kyllä tuon kautta varmaan jonkun verran töitä saa. On se tyhjää parempi. Tuntuu siltä että nää työkuviotkin alkaa selkiytyä ja ehkä mulla onkin töitä sit syksyllä. :) Asiat järjestyy, niinhän sitä tavataan sanoa.

Benjiiiiiii!!

Edellisessä postauksessa vihjailin, että oon päässy toteuttamaan erään pitkäaikaisen haaveeni ja tää postaus käsittelee nyt sitä.

Siellä mä meen...

...ja sieltä mä tuun!

Mä hyppäsin BENJIHYPYN! Mä oon oikeesti haaveillu siitä tosi kauan ja nyt lopultakin sen sit tein kun tilaisuus siihen oli parempi kun täydellinen.

Ja oli se vaan niin hienoo! =D Korkeutta oli tosiaan se 70 m. Jossain vaiheessa ylös noustessa se kori pysähty ja kattelin että ei tsiisus tää on korkeella, no eikun se jatko vielä nousua! Mutta oli muuten aivan helvetin upeet maisemat järvelle (oli ihan järven rannassa) pilvettömänä kesäiltana sieltä korkeelta. Mä oon tosi huono jännittämään mitään, ees ylioppilastodistusta hakiessa tai inssissä mua ei jännittäny, mutta tuolla ylhäällä kyllä sydän hakkas pikkusen kovempaa, pakko myöntää. (Mut sit toisaalta jotkut ihan pikkujutut mua saattaa jannittää esim jos pitää kesken hiljasuuden sanoo jotain jollekin niin se on musta tosi hankalaa :D) Benjihypyssä ei tartte varsinaisesti hypätä, senkun lähtee kaatumaan sieltä pää edellä alaspäin. Mä yllätyin siitä kuin vaikeeta se oli. Ihmismieli ilmeisesti jotenkin vastustaa sitä että ei korkeelta voi hypätä maahan pää edellä, niin se oli vaikeeta vaan kaatuu siitä. Sit kun mä sen tein niin ei luoja että vauhtia oli pirusti ja vähän päälle. Ja tuntu että se pudotus ei lopu koskaan! Sit yks kerta se nykäski takaspäin. :D Siinä sit killuin edestakasin jonkun aikaa ja sit takas tukevalle maankamaralle.

Kokemuksena benjihyppy oli aivan loistava. Oon tosiaanki vuosia haaveillu sen tekemisestä ja oon todella tyytyväinen että hyppäsin. Nyt on taas yks haave toteutettu. =)

JEEEEEE!!!!!!!!!

Tommosen paperin sain tuossa viime viikolla! ;) Nyt mulla on virallisesti lupa aiheuttaa kaaosta liikenteessä. :D Uuden kuljettajan taidot joutukin heti pikatestiin kun ajoin reilu 350 km samana päivänä. Mentiin poikaystävän kanssa moikkaamaan isää ja viikonlopuks festareille, jossa oon ollu joka kerta vuodesta 2008 saman kaverin kanssa eli nyt oli jo neljäs vuosi. Ja ens vuonna taas, tottakai! Viikonloppu oli aivan huippuhauska ja kuvamateriaalia on yli 400 kuvaa (ja siinä on jäljellä enää ne onnistuneet otokset!) ja tapahtu kaikkee hienoo ja uutta ja erikoista ja huippua ja kivaa jajajaja! Koin jotain mistä oon haaveillu jo monta vuotta. Kerron kunhan seuraavan kerran ehdin koneelle ja sit tulee myös keikkakuvia yms, mutta nyt pitää syödä vielä ennen töihin lähtöö eli moimoi! =)