lauantai 23. heinäkuuta 2011

Se tunne, kun tajuat että et oo istunu hetkekskään 7 tuntiin kun oot juossu koko ajan ympyrää pienessä +40 asteisessa kopissa.

Siinäpä tää päivä tiivistettynä.

Toisin sanoin: AIVAN HELEVETIN KIIREINEN PÄIVÄ.


=D

Kosinta

Ei, en ole mennyt kihloihin. :D

Mutta mua kosittiin viikonloppuna! ;) Oltiin miehen kotipaikkakunnalla, pienessä kaupungissa paikallisessa pubissa/baarissa iltaa viettämässä. Loppuillasta tiskillä joku keski-ikäinen, tatuoitu mies katto mua ja heitti ihan pokkana "mennäänks huomenna naimisiin?" :D Vastasin yhtä pokkana takas "ei, mun avomies ei tykkäis asiasta" ja menin vesilasilliseni kanssa takas murun luokse. (Siinä vaiheessa iltaa olin siirtyny jo ihan vesilinjalle, kai se vetos siihen mieheen että en oo ainakaan juoppo? :D)

No ei siinä mitään, sillä miehellä oli vielä pokkaa tulla aukomaan päätään mun miehelle, "Yritin just iskee muijaas ihan kybällä mutta tuli märkää rättiä naamaan" ja kätteli mun miestä ja totesi häviönsä että mä oon jo menny. :D
ps. Oi että vadelmashotti oli nannaa! De Kuyperin vadelmalikööriä ja päälle kermavaahtoo/sellasta pehmisainetta. Oi nam, nam, nam. Vadelma on mun lempimarja, kävin Alkossa kysymässä tuota likööriä mutta ei oo edes tilausvalikoimassa. :/ Piti tyytyä toisenlaiseen vadelmalikööriin. Ens viikonloppuna lähetään murunkanssa festareille, mun kaveri entiseltä kotipaikkakunnalta ja sen mies tulee sinne myös. Siellä sit vadelma- ja mustikkashotteja maistelemaan! ;)

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Hikistä

Kun hankin kosketusnäytöllisen puhelimen niin ajattelin että ihanaa kun voin postata missä vaan, mut eihän tää bloggerinperkule toiminu kunnolla puhelimessa... Nyt klikkasin jotain ja tadaa, makoilen siis sängyllä puhelin kourassa! :)

Olipahan melkosen rankka työpäivä tänään... Kävelin töihin pienessä kiireessä ja olin ihan hiessä kun perille pääsin, ja kun astuin sinne koppiin niin 43 asteen hiostavan tukala kuumuus iski naamaan. Huhhuh. Ja sit kun vielä keskivartalon kaikki lihakset ja reisilihakset oli tosi kipeet eilisen treenauksen jäljiltä. Au. No siihen kuumuuteen ja nihkeen hikiseen oloon kuitenkin tottuu siellä aina pian.

Mut se KIIRE. Ei tsiisus että riitti asiakkaita. Onneks siinä kioskilla oli nyt toinenkin töissä, ei muuten ois tullu hevonpersettä siitä hommasta. Asiakkaita oli jonoks asti siis aivan taukoamatta, ihan iltaan asti. Noh saipahan tehdä töitä. :D Aina näin lämpimän työpäivän jälkeen mielessä ei oo kun yks ajatus: SUIHKU!

Aamupäivällä kävin kaupassa ja kotipihassa huomasin että jaa avaimet on toisessa laukussa. Nice. Eikun soittamaan huoltoyhtiöön että saan ovenaukasijan. Onneks ovenavausmaksu siihen aikaan on vaan 10 e...eiku. Niin siis jos käteisellä maksaa. Muuten 45 e. Onkos mulla käteistä sen verran? Hell no! Onneks pankkiautomaatti on parin korttelin päässä, eikun sinne kävelemään. Tarvon sinne sit yltäpäältä hiessä raskas ostoskassi mukana ja vitutuskäyrä melko korkeella, eikä mitä niin toinen kenkä hajoo. Voi sun saatana sentään... Sitten kun pääsen takas niin huoltomies, tai sellanen nuori kolli, on jo oottelemassa ja avaa mulle sit oven. Kysyn onko sillä antaa mulle rahasta takas niin se sit hymyilee ja sanoo että antaa olla tän kerran. Päivä parani sillä eikä enää kiukuttanu. :)

Mut joo meikäläinen taitaa mennä tästä peiton alle, huomenna taas töihin. :)

torstai 21. heinäkuuta 2011

Photos

Sillon kun mulla ei vielä ollu tuota digikameraa niin valittelin blogissakin aina kamerakännykän laatua ja lupasin ja vannoin puhästi että kunhan hankin kunnon kameran niin täälläkin tulee sit olemaan kuvia. Käsi ylös kuka on nähny niitä kuvia? Anyone...? Niinpä. :D
Noh, tässä niitä nyt sit tulee. =)


Mies oli reissussa poikien kanssa ja tein yllätykseks mokkapaloja. Oi nam kun ne oli hyviä... Tai siis tuo  kuorrute lähinnä :D 



Tuliaisena laivalta sain hajuvettä! Lisäks paaaljon Limen makusia Breezereitä :D



Korkokengat jotka on totaalisen perfect. <3 Vaikka noissa on korkoo about 9 cm niin ne on jalassa aivan uskomattoman hyväntuntuset! Niin helppo kävellä ja ei paina tai purista tai hierrä mistään. Aivan uskomaton löytö. Ostin ne Seppälästä ja ne oli puoleen hintaan eli makso 19,95. Huhhei sanon minä. LÖYTÖ!



Sillon ei ollu enempää rahaa mukana kun Seppälässä pistäytyminen oli vain hetken päähänpisto, niinpä kävin seuraavana aamuna heti liikkeen auettua hakemassa ihanuudet toisessakin värissä... =D

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Iskuyrityksiä

Tän kesän aikana oon saanu osakseni töissä muutaman iskuyrityksen. :D

Yhesti joku nuorehko mies pyys mua treffeille. Sanoin, että asiaa pitäis varmaan kysyä mun poikaystävältä, niin vastaukseks tuli "en mä sitä ulos oo pyytämässä vaan sua!" Musta se oli aika hyvä heitto siihen. :D Sit tän miehen kaveri tilas nätin tytön, mut mä annoin jäätelön. :)

Jokunen viikko sitten joku nuori linnakundi tuli siihen kioskille "oisko paha jos kysyisin sun puhelinnumeroo?" "Sä oot muuten hiukan nätti. Etkä vaan hiukan" Sit se alko luettelee vankiloita joissa on ollu?! :D Sit ku puhuttiin että oon avoliitossa, nii "Onneks joku on jo sut löytäny" :) No ei siinä mitään, se tuli vielä takas: "Sä oot kyllä niin kaunis. Hitto kun oot varattu. Mä voisin oikeesti muuttua." Tavallaan lutunen mies. :)

Eilen sit yks huonohampainen virolainen raksamies tuli ostaa pehmistä. Se on käyny ennenki, ekan kerran osti pehmiksen, söi sen, sit osti heti perään uuden ja iski vielä mulle silmää. No eilen tosiaan osti taas pehmistä ja sit yritti väen vängällä saada suostuteltua mut lähtee illalla tanssimaan sen kanssa. :D Kieltäydyin kohteliaasti ja sanoin meneväni nukkumaan töiden jälkeen kun seuraavanakin päivänä on töitä. Sit tää mies lupas että se vois tehdä mulle ruokaa, lihaa ja perunoita. Tekis sen uunissa. Se on hyvää, lihaa ja perunoita. Ja sipulia vielä päälle! En jotenkin lämmenny. :D


Se on varmasti se kumiessu ja se sininen huivi päässä jotka on miehistä niin vastustamattomia.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Kavereita harrastuksista?

Tiedättehän sen että kaikissa lehtijutuissa joissa puhutaan kaverien hankkimisesta kehotetaan etsimään samanhenkisiä kavereita harrastusten parista? Kävin terveydenhoitajan juttusilla viime kuussa ja hänkin ehdotti minulle kavereiden hankkimista harrastusten parista.

Ihan hyvä idea sinänsä mutta siinä on vaan yks ongelma... SE EI TOIMI.

Harrastin aikoinaan ratsastusta, en mä siellä kehenkään tutustunu. Menin tunnille ajoissa, laitoin ehkä hevosen valmiiks ja tunnin jälkeen purin varusteet pois. Jotenkin siellä se meininki oli sellasta että oli oma porukkansa ja omat jutut ihmisillä, niillä jotka vietti siellä aikaansa aktiivisemmin (eli useemmin kun kerran viikossa niinkun mä) ja muut ei jotenkin kuulunu siihen. Ainakin musta tuntu melko usein aika ulkopuoliselta.

Mun sisko harrastaa lentopalloo alle 4000 asukkaan paikkakunnalla, eli joukkue koostuu pelkästään samassa koulussa olevista. Ei siinä siis tutustu uusiin ihmisiin. Toinen sisko soittaa kitaraa joka on melkolailla yksin harrastettava juttu.

Oon nyt parin viikon ajan käyny yhessä liikuntakeskuksessa. Ryhmäliikuntatunneilla on ohjeena että ei häiritä tuntia vaan hoidetaan jutustelut tunnin jälkeen. Eli kun joku hikisenä puuskuttaa juoksumatolla tai on tissit paljaana menossa suihkuun niin siinäkö sitä kaveruutta aletaan hieromaan small talkilla?

Mä en vaan oo koskaan tajunnu niitä ohjeita ja vinkkejä että kavereita pitäs ettiä harrastusten parista. Myönnän, että voisin tietty yrittää olla vähempi ujo ja joskus vaikkapa ryhmäliikuntatuntia ennen tai sen jälkeen yrittää alkaa juttusille jonkun kanssa. Mutta monet alottaakin harrastuksen jo valmiiks kaverin kanssa, ei toisten porukkaan viiti ängetä.

Kertokaa ihmeessä jos ootte joskus tutustunu johonkuhun harrastuksen kautta. Tai teidän serkku tai kummin tutun kaima. Ehkä mä sitten uskon paremmin. =D

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Perjantai-illan iloa - kellä on, kellä ei

Mikähän ihmeen masennuskausi mulla on nyt meneillään... Olin tänään iltavuorossa ja kun on perjantai niin kaupungissa pyöri paljon nuoria kaveriporukoissaan. Mä oon niin kateellinen! Musta olis ihanaa kun voisin lähtee kaverien kanssa viettämään lämmintä viikonloppuiltaa, mutta ei. Oon vaan niin yksin. Poikaystäväkin lähti viikonlopuks kavereidensa kanssa Norjaan jotakin autonäyttelyä kattomaan. Oon ihan yksin. Ei kiinnosta lähtee mihinkään täältä, ei ees kauppaan. Töissä näkee koko ajan ystävyksiä ja kaveruksia joilla on kivaa (etenkin näin viikonloppuna).

Tänään täällä esiintyy (parhaillaan tällä hetkellä itse asiassa) yks mun suomalaisista suosikkibändeistä ja oisin kovasti halunnu mennä kattomaan. Mut ei oikein yksin viiti. Ei sillon voi tanssia ja heilua mukana ja laulaa biisejä ja huutaa ja hurrata. Sellasta tehdään kavereiden kanssa. En mä jaksa katella ilosia ihmisiä kaveriporukoissaan kun itteeni masentaa tää yksinäisyys.
Tulipa sekava teksti, mä en jotenkin osaa purkaa näitä tunteitani...

Noh, on jotakin hyvääkin, ehkä. Mulle oli tullu kirje että oon toisella varasijalla kouluun. Alin hyväksytty pistemäärä oli 73,5 ja mulla on pisteitä 73,17. Kun laskeskelin ite mun mahdollisia pisteitä niin oletin saavani jotain 65. :D Saas nähdä mitä tapahtuu, tiedä vaikka koulupaikka aukeiskin. Jos en pääse kouluun enkä saa töitä/saan työtä jota tehdään yksin (eli ei tutustu ihmisiin), niin pelkään että syksyllä mulle käy oikeesti huonosti. Mulla on täällä yks kaverityttö joka pääs kouluun eli tutustuu siellä uusiin ihmisiin. Mun poikaystävä lähtee 3-4 kuukaudeks vaihto-oppilaaks ja jos edes hän ei ole täällä, niin onko mulla edes syytä nousta aamulla sängystä ulos? Varmaan linnottaudun neljän seinän sisään kun ei vaan huvita, ei jaksa lähteä mihinkään. Masennun oikeesti.

Mutta joo, jos tästä alkas sammuttelee konetta. Ostin tänään uuden kalenterin ja alan täyttää sitä, kirjotan ylös syntymäpäivät jne. Voi tsiisus miten on hohdokkaat perjantai-illan suunnitelmat.
Kiitos jos jaksoit lukee tänne asti. <3

Hyväntekeväisyys

Tää kaupunki on oikee feissareiden ihmemaa ja yks päivä Amnestyn kaveri pysäytti mut ja kysy oisko hetki aikaa jutella ihmisoikeuksista. No mulla oli aikaa niin tottakai jäin juttelemaan. Tää kaveri kerto Amnestyn toiminnasta sellasen esimerkin, että ennen sammuneen väkisinmakaamista ei luokiteltu raiskaukseks, mutta alkuvuodesta mm. Amnestyn toiminnan ansiosta laki muuttui niin, että teko on raiskaus.

Toi on sellanen asia josta mulla on ollu aina erittäin vahvat mielipiteet. Oon äärimmäisen ihmeissäni ja raivosta kihisten lukenu uutisia joissa nainen on kenties juotettu humalaan ja sen jälkeen raiskattu ja tekoa on suunnilleen katottu läpi sormien. Mä en voi kuvitella pahempaa mitä naiselle vois tehdä, kun raiskaus.

Mutta siis tää mut pysäyttäny feissari oli oikein mukava nuori mies ja sai mut puhuttua ympäri liittymänä Amnestyn kuukausilahjottajaks. (Oon liian kiltti, en osaa sanoa kunnolla ei...) Nyt mun tililtä lähtee sit 5 e joka kuukaus sinne. :D Mut hyvään tarkoitukseenhan se raha menee. Ja mä voin millon vaan perua sen, jos siltä alkaa tuntua. Kyllä mä nyt ainakin muutaman kuukauden ajan lahjotan ton pienen summan sinne. :)

Myös Greenpeacen feissari on pysäyttäny mut kaks kertaa. Eka pysäyttäjä oli tosi epämiellyttävä kaveri, toisella kerralla pysäyttäny oli mukava nuori nainen ja hänen kanssaan juttelin asioista jonkun aikaa. Kerroin että oon aina ollu tosi kiinnostunu luonnonsuojelusta ja tiedän paljon ilmastonmuutoksesta ja kierrätän kaiken mahdollisen ja säästän sähköä ja teen parhaani jotta luonto säilys tulevillekin sukupolville, mutta en kuitenkaan alkanu tällä kertaa lahjottajaks. Ehkä joku kerta on sit Greenpeacin vuoro saada multa rahaa. :)

Jäätelökioski jossa mä oon töissä on sellasella paikalla tätä kaupunkia että nään sieltä näitä feissareita päivittäin. En voi kun ihmetellä monien ihmisten suhtautumista heitä kohtaan. Feissarit kohteliaasti kysyvät olisko hetki aikaa jutella ja monet ihmiset kävelee ohi ja on NIINKUN EI HUOMAISKAAN?! Voisko ennemmin hymyillä ja pudistaa päätään että "ei just nyt ei oo aikaa"? Tai mitä yheesti kuulin, amnestytyttönen kysy kohteliaasti että "olisko teillä hetki aikaa ihmisoikeuksille?" niin nainen tiuskas vastaukseks jotain kuinka vuokra maksaa 600 kuussa ja sit on laskuja jne eikä rahaa mihinkään tollasiin. KUKA SILTÄ ÄMMÄLTÄ RAHAA OLI PYYTÄNY?? Amnestytyttö ei puhunu rahasta sanaakaan kun ei ollu keskustelua edes päässy alottamaan. Kun mä olin puhelinmyyjänä niin mulle merkitsi jo paljon ja sai fiiliksen paljon paremmaks jos ihminen edes kuunteli mun asian loppuun asti eikä heti alkanu selostaa että ei maksa mistään mitään. Uskon, että tää Amnestyn feissarikin olis ollu ihan tyytyväinen jos olis saanu edes asiansa kerrottua ennen kun se nainen alko valittaa rahasta. Miks puhelinmyyjiä ja feissareita kohdellaan kun roskasakkia? IHMISIÄ HEKIN OVAT!!

Terveisin entinen puhelinmyyjä jolla on aina aikaa feissareille koska voin kuvitella että se työ ei oo helppoo niinkun ei puhelinmyyntikään.

ps. Mitä mieltä te ootte feissareista?

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Täytys alottaa taas työnhaku...

En päässy kouluun, mikä ei sinänsä tullu minään yllätyksenä kun valmistuin melko huonosti pääsykokeeseen. Lisäks koulu johon hain, on yksi Suomen suosituimmista ammattikorkeakouluista ja tota liiketaloutta sinne pääsee opiskelemaan about 5-8 % hakijoista.

Olin kyllä henkisesti valmistautunu siihen että en pääse kouluun, mutta nyt alkaa ahdistaa taas se työnhaku. Keväällä työnhaku oli yhtä helvettiä ja mulla oli kauhee ahdistus ja stressi siitä, toivottavasti nyt ei tuu samanlaista. Jäätelönmyyjän töitä riittää hyvällä tuurilla (eli säiden salliessa) elokuun loppuun asti eli onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa hakee töitä. Onneks. :)

Tai sit teen totaalisen radikaalin liikkeen ja lähen Phuketiin European Bartender Schooliin! Kirjotin asiasta aiemmin yhteen postaukseenkin.

Mutta eikös sitä sanota, että asioilla on tapana järjestyä. Hope so. =)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Alakulo iski

Tajusin tuossa aamulla miten yksin mä oikeesti oon. Vaikka mulla on maailman ihanin mies jota rakastan ja joka rakastaa mua niin mä haluan, ja tarviin, muitakin ihmisiä elämääni. Kavereita. Ystäviä. Ihmisiä, joille soittaa lauantai-iltana että haluisitko lähtee terassille muutamalle tai muuten vaan juhlimaan. Ihmisiä, joille soittaa sunnuntaipäivänä että haluisitko tulla kattomaan leffoja ja syömään herkkuja. Ihmisiä, joille soittaa kesäpäivänä että lähetäänkö rannalle ottamaan aurinkoa ja nauttimaan lämmöstä.

http://weheartit.com/entry/11370690