Kaunis rietas onnellinen

Kun kuulin tän biisin ekan kerran, rakastuin palavasti. Oon monena iltana kuunnellu tätä biisiä useita kertoja putkeen. Nää sanat vaan kolahtaa muhun ja aika hemmetin kovaa. Mulla on välillä menny aika huonosti, mutta tää biisi antaa mulle voimaa.

Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa
Ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas
Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan
Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa
Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan
Ja ihan todella ei ole rajoja nyt kun tanssitaan

Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä joten anna mennä
Kaunis rietas onnellinen
Kaunis rietas onnellinen

Sä oot kerran jo hiljaa elänyt niin kuin pyydetään
Ja tosi hienosti jaksoit sitäkin roolia esittää
Mut älä unohda että nyt lopultakin on sun vuoro taas
Ja mä voin luvata ettei se satuta kun kaiken pudottaa

Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä joten anna mennä
Kaunis rietas onnellinen
Kaunis rietas onnellinen

 

Tän biisin sanat sopii mun elämään.

Maailman toisella puolen

Kun mä kuulen tän biisin radiosta niin mua alkaa joka kerta itkettämään. Mun perhe ei oo ihan maailman toisella puoleen, mutta silti tää biisi koskettaa mua ja saa tunteen pintaan tuon asian suhteen. Mun perhe on kuitenkin aika kaukana, ja nään vanhempiani ja sisaruksiani harvoin. Aivan liian harvoin. Haluaisin käydä heidän luonaan useammin, mutta matkustaminen sinne asti on melko kallista ja myös aikaavievää (vähintään 4,5 h suunta) eli ihan muutaman päivän takia ei viitsi lähteä kun niin iso osa tulo- ja lähtöpäivästä menee matkustamiseen.

Ei mulla oo tarkkaa suuntaa
mä menen minne sattuma johtaa

Mulla on tulevaisuuden suunnitelman vähän auki. En tiedä opiskelemaan pääsystä, ja jos pääsen opiskelemaan niin mitä alaa, ja jos en pääse niin jatkanko töitä Hesellä vai etsinkö muuta. Tässä kaupungissa aion kuitenkin opiskeluajan pysyä. En tiedä oikein että mitä haluan tehdä "isona". Kaikki tuntuu olevan vähän auki.

Mulla on mukana kuvat
mutta katseet eivät kohtaa 

Mulla on puhelimessa aina mukana kuvia perheestäni. Kuvat on kivoja, mutta olisi niin mukavaa nähdä oikeastikin. 

Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pappapa duda dapa

Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pappapa duda dapa

http://lyricstranslate.com

http://lyricstranslate.com

 

Nettitutut

Usein nettitutuista puhutaan vähän epäluottavaiseen sävyyn. Monille tulee ensimmäisenä mieleen, että siellä netin toisessa päässä onkin jotain ihan muuta mitä hän sanoo olevansa. Toki varovaisuus on hyvästä (itsekin olen ollut varovainen), mutta netissä voi tutustua ihmisiin, joista tulee tärkeitä. Jopa elämänkumppani. Mulle on käynyt näin.

Olen tavannut neljä ihmistä, joihin olen tutustunut internetin ihmeellisessä maailmassa.

Vuonna 2008 joulukuussa tutustuin netissä minua 7 vuotta vanhempaan mieheen. Itse olin tuolloin 15-vuotias. Tässä vaiheessa lukijat ajattelee miestä jollain tapaa kieroutuneeksi tai minua vanhempien miesten huomionhakuiseksi teiniksi... Meidän keskustelumme lähti ihan kaveripohjalta, lähinnä musiikista joka on meille yhteinen kiinnostuksenaihe. Jossain vaiheessa ihastuttiin. Juteltiin mesessä lähestulkoon joka ilta. Mies oli kiinnostunut tapaamana minut, ja lopulta syksyllä 2009 (ollessani 16-vuotias) matkustin tapaamaan miestä parinsadan kilometrin päähän (minulle hieman tuttuun kaupunkiin) viikonlopuksi. Jälkeenpäin ajatellen se ei ollu ehkä mikään maailman järkevin veto - matkastani tiesi ainoastaan paras ystäväni, ja hänkin tiesi vain miehen etunimen ja asuinkaupungin. Mitä jos mulle olis sattunu jotain siellä? Noh, olin nuori ja ihastunut. Ja oltiin kuitenkin juteltu mesessä todella paljon, myös webbikameran välityksellä - eli tiesin kuka siellä netin päässä todella oli ja tunsin tuntevani hänet hyvin. Olin hänen luonaan viikonlopun, kateltiin leffoja, kuunneltiin musiikkia jne. Seuraavan kerran tavattiin tammikuussa 2010. Tällä kertaa kerroin vanhemmilleni tästä reissusta ja kerroin että oltiin jo tavattu kerran, mutta sanoin sen tapahtuneen mun luona. Ihmettelin, kuinka hyvin mun molemmat vanhemmat otti meidän ikäeron, siitä ei tullu kamalaa saarnaa mitä odotin. (Heilläkin oli ikäeroa 7 vuotta mutta he olivat yli kaksikymppisiä tutustuessaan.) Olin taas viikonlopun hänen luonaan. Jatkettiin senkin jälkeen mesessä juttelua yhtä usein, mutta jo tuon tapaamisen aikana musta tuntu että ei meidän jutusta tule oikein mitään. Juttu alko lähtee enemmän kaverisuuntaan ja ollaan edelleen hyviä kavereita. Nykyisin jutellaan mesessä harvemmin (koska käytän tietokonetta nykyään niin vähän), mutta tuossa viime syksynä mulla oli yksinollessa välillä aika vaikeeta ja hän jaksoi kuunnella ja tukea mua, omien kokemustensa pohjalta.

Vuonna 2008 elokuussa tutustuin netissä mua 4,5 vuotta vanhempaan mieheen. Ihastuin heti. Juteltiin mesessä melkein päivittäin, mutta ihastus laantu sitten jossain vaiheessa. Jatkettiin kuitenkin juttelua säännöllisesti ja meillä tuli aina juttua tosi hyvin, juteltiin ihan kaikesta. Välillä yhteydenpito oli vähän harvempaa, mutta vuonna 2010 heti vuoden alusta alettiin juttelemaan todella usein. Vaihdettiin puhelinnumeroita ja siitä alko myös jokapäiväinen (ja yöllinenkin :P) tekstailu. Ihastuin uudestaan. Alettiin puhua tapaamisesta, ja maalis-huhtikuun vaihteessa lähdin hänen luokseen toiselle puolelle Suomea pariksi päiväksi. Kerroin vanhemmilleni ja he ottivat asian ihan hyvin. Juna-asemalla mies oli minua vastassa ruusu kädessään (kyseinen ruusu on vieläkin tallessa kuivattuna ♥). Olin hänen luonaan kaksi yötä, ja muutaman päivän päästä mies tuli minun luokseni ja tuolloin aloimme seurustelemaan. Ihastuttiin, rakastuttiin. Vietettiin viikonloppuja yhdessä niin usein kuin mahdollista. 3,5 h junamatka suuntaansa ei tuntunut yhtään pahalta kun tiesi, kuinka ihana viikonloppu oli aina tiedossa. Vuonna 2011 keväällä muutettiin yhteen miehen asuinkaupunkiin. Meidän suhteessa on ollu koettelemuksia välillä suuremmankin välimatkan vuoksi, mutta kaikesta ollaan selvitty voittajina.

Vuonna 2009 keväällä tutustuin netissä mua kaksi vuotta vanhempaan poikaan. Juteltiin silloin tällöin, aika harvakseltaan. Viime keväänä, juuri tähän kaupunkiin muuttaessani, hän yllättäen usean kuukauden tauon jälkeen moikkas mua mesessä ja huomattiin että hei, asutaan samassa kaupungissa. Juteltiin kesällä sillon tällön ja syksyllä tavattiin pari kertaa kahvittelun merkeissä. Tultiin heti tosi hyvin juttuun ja eka kahvittelu venyikin monen tunnin mittaseksi. Nyt ei oo nähty joulukuun jälkeen ja aika harvoin jutellaan mesessäkin (koska käytän tietokonetta nykyään niin vähän), mutta hän on mukavaa seuraa.

Vuonna 2010 alkukeväällä tutustuin erään netin keskustelupalstan kautta yhteen tyttöön joka asuu samassa kaupungissa kanssani. Vaihdettiin muutamia piiiitkiä sähköposteja ja sit käytiin yhdessä kahvilla. Siitä asti ollaan säännöllisesti tavattu ja käyty kahvilla, lenkillä, baarissa tanssimassa. Hän on oikeestaan ainoa varsinainen ystäväni tässä kaupungissa. Jutellaan ihan kaikesta ja meillä on mukavaa yhdessä.

Netissä voi siis tutustua ihmisiin, joista tulee tärkeimpiä elämässä. Tällä hetkellä asun ensimmäisen nettituttavuuteni kanssa yhdessä ja ensi kuussa meille tulee kaksi vuotta seurustelua täyteen eikä loppua näy. ♥

Millasia kokemuksia teillä on nettituttavuuksista ja mahdollisesti heidän tapaamisista?

Hieno kattaus

Tältä näytti keittiössä kun valmistin herkkuruokaa avomiehelleni tämän Suomeen paluun kunniaksi. :) Halusin nähdä vaivaa ja tein hienon kattauksen, ja mielestäni se oli nätti. Kyllä miehenikin ilahtui!

Kirpputoreilua taas kerran

Hei!

On nyt viime aikoina tullu kirjoteltua tosi harvakseltaan. Ei muka oo ollu aikaa, ja sitten kun aikaa koneella istumiseen on löytyny niin se aika on menyn toisten postauksia lukiessa. Eikä mulla oo tuntunu olevan mitään erityistä kirjotettavaa. Kertoilen kuitenkin kuulumisia. :)

Tein tällä viikolla kirpputorikierroksen ja tein taas mukavia löytöjä.

Oon haaveillu täntyylisestä kyntteliköstä ja nyt sit ihan sattumalta osu silmään ja nappasin sen sillä kertaa. Hintaa oli 7 e, mutta oisin maksanu tuosta enemmänkin! Mieskin kehui sitä. :)

Pari kirjaa. Eka kirja on ihan hömppäkirja, toinen kirja on mun Luettavat kirjat -listalla ollu suunnilleen ilmestymisestään asti. Kun näin sen kirpparilla niin se lähti mukaan välittömästi, niin kauan oon halunnu tuon lukee! Hinta oli ehkä vähän turhan korkee, 6 e, mutta menköön tämän kerran. Terveisin ehkä hieman (korko)kenkäfriikki. :D

Luen nykyään ihan liian vähän (ala-asteella luin oikeesti kirjan päivässä, usein enemmänkin ja olin todellinen kirjaston suurkuluttaja. Yläasteella lukemisharrastus vähän jäi ja lukiossakaan en enää lukenut kirjoja kuin hyvin vähän. Nytkään ei muka ole aikaa, tai ehkä että ei kiinnosta niin paljoa. Illat menee ennemmin koneen ääressä. Kirjastosta en viiti lainata kirjoja koska joutusin uusimaan sen lainan seittemän kertaa kun luen niin harvoin. :D Kirpparilta oon pari kirjaa ostanu halvalla ja myyn sitten itse kirpparilla kun olen lukenut.

 

Tosi söpö metallirasia. Kirpparilla mulla ei ollu oikein mitään visioo etät mitä tuonne laittasin, muaa tässä se on työpöydällä epämääräisen pikkusälän säilyttäjänä. Tosi kaunis!

Yhdellä kirpparilla meitin kauan erään mustan satiinimekon ostamista. Se oli kuitenkin 7 e. Ostin sen kuitenkin ja kotona sovitin sitä ja uulalalaa se on upea! Kannatti todella ostaa se. Mielessäni jo visioin että yhdistän siihen punaisen vyön (ostin 1 eurolla), punaisen laukun ja punaiset korkkarit. Ja toki punaisia koruja. Se laukku ja korut vielä puuttuu (ahkeraa kirpparointia siis lisää!) mutta ne korkkarit oon jo löytäny Seppälästä hintaan 29,95. Pitää joku päivä käydä ostamassa (ne on todella hienot)! Sen mekon kanssa näyttää varmasti todella hyvältä myös hopeiset tai kultaiset asusteet. Molempia lyötyy jo kenkiä myöten. Ei hitsi, mä en malta odottaa että pääsen käyttää sitä mekkoa ja yhdistelemään sitä erilaisiin asusteisiin!! :D

Mulla on ollu suunnitelmissa että pitäis itsekin joskus tässä varata kirpputoripöytä ja myydä vanhoja vaatteita/tavaroita pois. Ajattelin että joku vapaapäivä pengon kaikki kaappini läpi vaatteista/tavaroista joita en enää tarvitse. Mun siskot tulee käymään täällä hiihtolomallaan (jee!) ja annan heidän ottaa itselleen mitä haluavat (voi olla, että mulle ei jää mitään myytävää :D Meillä kaikilla on aika erilainen tyyli tosin joten tuskin heille monet vaatteistani kelpaa) ja loput myyn. Jos vaikka muutaman euron jäisin pöydän vuokran jälkeen voitollekin. Jos en jää, niin pääsin ainakin vanhoista tavaroista eroon, ne menivät kierrätykseen eivätkä roskiin. :)

Suosin kirpputorishoppailua monesta syystä. Ihan päällisin on varmasti se että se nyt on vaan niin halpaa. Miksi ihmeessä ostaa uusia vaatteita kaupasta kun samoja löytyy kirpputoreilta jopa uusina murto-osahintaan alkuperäisestä hinnasta? Mun mielestä kirppareilla on kivaa myös se, että koskaan ei tiedä mitä löytää. Vaatekauppaan mennään usein ostamaan jotakin tiettyä ja tiedetään sen löytyvän, mutta kirpputoreilla just se on se idea että ei teidä mitä lyötää! On kivaa ihan kaikessa rauhassa (kirppareille kannattaa varata aina paljon aikaa!) penkoa pöytiä ja voi sitä riemua kun löytää jotain ihanaa. :) Ja tällasena viherpiiperönä mua kiehtoo myös ajatus kierrätyksestä. En osta uutta, vaan käytettyä, jota joku toinen ei tarvitse enää, jolloin minä jatkan sen tavaran/vaatteen käyttöikää sen poisheittämisen sijaan.

Millainen suhde teillä on kirpputoreihin, ja oletteko tehneet joitakin superupeita löytöjä? :)

Elämä jatkuu

Mies on tullut kotiin. ♥ Keskiviikkona tein hänelle ruokaa (perunoita ja porsaan ulkofilettä kermaisessa valkosipuli-pippurikastikkeessa sekä feta-viinirypälesalaattia). Kyllä mä ruokaa osaan laittaa jos haluan! :) Ei me oo tehty mitään kovin ihmeellistä näinä päivinä. Oon ollu töissä eli eipä yhteistä aikaa mitenkään hirveesti oo edes ollu. Nyt just tän viiden kuukauden erossaolon jälkeen se ihan tavallisen arjen jakaminen oman rakkaan kanssa on se, mitä kaipaan.

 

Uimassa

Tulin eilen kotiseudulleni pienelle yllätyskäynnille siskon syntymäpäivän takia. Tai no yllätys se oli ainoastaan siskolle, kun tämä luuli tulevansa koulusta tyhjään kotiin mutta lempi-isosisko (hän on keskimmäinen eli oon hänen ainoo isosisko niin parasta ollakin lempi-isosisko... :D) olikin eteisessä vastassa. Oli mukavaa nähdä siskon yllättyvän ja olevan oikeasti iloinen tulostani. :) Tiedän hänen ikävöivän minua. Mielelläni kävisin täällä useamminkin, mutta meno-paluu junalla maksaa yli 100 e, ja siihen vielä mahdollisesti kaksi bussimatkaa päälle. Eli matkustaminen kestä, ja onhan se vähän ikävää matkustaa yhteensä 9 h yhden yön takia... Nyt olen kaksi yötä, mutta joudun lähtemään aikaiseen huomenaamulla. Viikonloppuna olisi kivempi tulla kun viikolla siskot on koulussa, ehtisin viettää heidän kanssaan enemmän aikaa, mutta mulla kun on viikonloput aina töitä. Toki työvuoroja voi toivoa. Ja haluaisin tosiaankin viettää täällä aina pidemmän aikaa kerrallaan.

Käytiin yhdessä uimassa ja voi että se oli kivaa! Laskettiin vesiliukumäkeä ja tehtiin kuperkeikkoja vedessä etu- ja takaperin. Ja juteltiin kaikista asioista ja naurettiin. En edes muista koska viimeks oon käyny uimassa, viime kesänä kun en "ehtiny" käydä kertaakaan. Varmaan kesällä 2010? :O Ja tuolla uimahallissa en oo käyny varmanakaan seittemään vuoteen, oli siis tosi mukavaa! :) 

Täällä oli aamulla -32 astetta. Now that's what i call a winter!  Pakko myöntää että tykkään kovasti. Kyllä talvella pitääkin olla pakkasta, luntakin onneks on paljon. Tarpeeks kun laittaa vaatteita päälle niin kyllä siellä tarkenee. Mää en valita!

Huomenaamulla lähden kotiin päin aamuviideltä lähtevällä junalla... Huomenna on ohjelmassa siivousta ja paikkojen järjestelyä, ruoanlaittoa ja kullan (varmasti melko levotonta) odottamista. Mies tulee kotiin oikeesti huomenna, siis huomenna! ♥

http://weheartit.com/entry/22083953

http://weheartit.com/entry/22161641

...huomenna!  ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Enää kolme yötä

Otsikko kertookin jo sen mikä mun päässä vaan pyörii. Enää kolme yötä miehen Suomeen tuloon. Ihanaa. ♥ Sitten mä oon taas oikeesti onnellinen.

Mulla on nyt kolme vapaapäivää, huomenna lähen käymään kotipaikkakunnallani. Pikkusiskolla on synttärit, toiset tietää mun tulosta mutta hänelle en oo mitään sanonut vaan yllätyksenä odotan kotona. Ja sisko oikeesti luulee että en oo aikoihin tulossa käymään eli hänellä ei ole hajuakaan, kivaa päästä yllättämään sisko. :) Tulen takaisin joko tiistai-iltana tai keskiviikkoaamuna. Keskiviikkona ohjelmassa on pientä kämpän siistimistä, ruoanlaittoa murulle ja levotonta odottelua.

Enää kolme yötä! ♥

Nukkuminen

Nähtyään tän kuvan mun mies sano että tää on NIIIN totta. :D Kuulema vien aina peiton (en oikeesti) ja kuorsaan (en oikeesti) ja ahistan miehen sängyn laidalle (en oikeesti). :D

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=257174044352075&set=a.205049962897817.51996.205049382897875&type=1&ref=nf

Vapaapäivä

Tänään oon...

-kattonu telkkaria

-pessy kaks koneellista pyykkiä (toinen viä odottaa että laitan kuivumaan)

-vaihtanu lakanat

-dataillu (liikaa...)

-syöny

-kattonu telkkaria

...tämmöset kotirentoilupäivät on kivoja kun ei tartte tehdä mitään. :) Jotain sentään tein ton pyykkäämisen muodossa. Huomenna on myös vapaapäivä, jeij! Tällä viikolla on jo takana kaks 10 h työpäivää (+työmatkat jotka kestää tuplasti sen verran kun ennen, autottomuuden takia...) ja vielä yks 10 h työpäivä edessä, ja sit tietty kiireinen työviikonloppu. Huominen menee myös siis ihan löhöillen. :)

...ps. Enää 7 yötä. ♥

Huomenna partyy!

Mun paras kaveri vanhalta kotipaikkakunnaltani tulee huomenna käymään. Ihanaa nähdä pitkästä aikaa! Lähetään katsastaa kaupungin yöelämää. Hän kävi täällä myös syksyllä mutta meidän alottelut meni sit vähä sillai ettei sinne baariin asti päästykään... :D

Tosi kivaa päästä pitkästä aikaa ulos! :) Mä niin harvoin käyn missään (muualla kun töissä). Oon jo hankkinu tietty mustikkalikööriämustikkashotteja varten, nams! ;)

Hyvää viikonloppua kaikille :)

Insinöörit

Erossaolosta

Mies lähti Saksaan vaihto-oppilaaks elokuun lopussa. Sillon ajatus seuraavasta viidestä kuukaudesta erossa tuntu todella pahalta. Siis ihan oikeesti, viis kuukautta, se on aivan tajuttoman pitkä aika. Mietin vaan sitä että joudun olemaan ilman rakasta avomiestäni, oon niin yksin meidän yhteisessä kodissa. 

Epätietoisuus seuraavasta tapaamisesta oli hirveetä. Kun mies elokuussa lähti, ei ollu varmaa nähdäänkö ensi kuussa vai vasta joulukuussa. Ollaan nähty noin puolentoista kuukauden välein, ja jouluna mies oli Suomessa onneks kaksi viikkoa. Mutta se epätietoisuus. Se oli niin ikävää. Ei varsinaisesti ollut mitä odottaa, kun ei ollu pienintäkään aavistusta siitä koska seuraavan kerran saisin halata rakastani ja olla lähellä. Kun sai tietää sen päivämäärän jolloin nähdään, alko heti päivien laskeminen ja aika tuntu menevän nopeammin. Oli tavallaan ihan konkreettisesti jotain mitä odottaa. 

Mies tulee pysyvästi Suomeen tasan kahden viikon päästä. Enää kaksi viikkoa. Neljätoista yötä. Mihin nää viimeset neljä ja puoli kuukautta on menny? Tuntuu että vastahan mies lähti. Silti tähän neljään ja puoleen kuukauteen on mahtunu niin paljon yksinäisyyttä, kaipausta ja ikävän itkua, ja aika seuraavaan tapaamiseen ja etenkin siihen miehen kotiintuloon on tuntunu todella pitkältä.

Nyt, kun miehen kotiintuloon on enää se kaksi viikkoa, aika tuntuu menevän hitaammin kun kertaakaan koko tänä aikana! Lasken taas päiviä ja joka päivä huomaan ajattelevani monta kertaa että "vielä näin ja näin monta yötä". Aiemmin aika tuntui kuluvan niin nopeasti että joskus jopa sekosin päivien laskussa. Onneksi ne päivät kuitenkin vähenee koko ajan!

Voi että mä oon sitten onnellinen kun mun ihana, rakas oma avomieheni on taas täällä. ♥

Hiuskatastrofi

Kävin eilen kampaajalla värjäyttämässä ja leikkauttamassa hiukseni. Mulla oli Citydeal-lahjakortti joten tuo makso 45 e. Mut ei kyllä ollu sen arvonen, meinaan mun hiukset on keltaset. Eikä kampaaja muutenkaan leikannu ihan niinku pyysin.

Mullahan on siis pituuksista hiukset kylmänväriset sellaset hopeisenvaaleet. (Miehen mielestä harmaat. :D)

  

Tuossa kuvassa mun hiukset on just sen väriset kun niiden haluan olevan (kuva marraskuulta). Nyt oli kuitenkin juurikasvu jo niin järkyttävissä mitoissa että oli värjättävä. Olin ite värjänny myös juurikasvua, ja mun omanvärisen juuren jälkeen oli kaistale sitä väriä, joka oli eri väriä kun noi pituudet.

Kampaaja kysy multa että haluanko että mun hiuksia värjätään vaaleella värillä, vai laittaako hän jotain sellasta vahvempaa vaalennusjuttua ("juttua", kampaamotermit mulla hyvin hallussa :D). Sillä tavallisella värillä ei kuulema saa yhtä vaaleeta lopputulosta, joten valitsin sen vahvemman. Kampaaja ei tehny mitään värinpostoja (ihmettelin hiukan mutta enpä mä noista asioista nii paljon tiiä ni luitin kampaajan ammattitaitoon), laitto vaan väriä juureen ja siihen värjättyyn "palkkiin", pituudet kun oli jo sen väriset kun halusin.

Luonnollisen värisistä juurista tuli kyllä joo tosi vaaleet, mutta se värjätty kohta...keltanen.

Toi kuva on melko armollinen, siinä mun hiukset näyttää kullanvaaleilta. Oiskin edes niin, mutta kun ne on oikeesti aivan keltaset. :( Pituudet on siis edelleen entisen väriset, mutta ennen niitä sellanen 10 cm pätkä keltasta.

Kampaaja ei tajunnu minkälaiset otsahiukst oisin halunnu. Tai en varsinaisesti ihan otsahiuksia, vaan sellaset pitkät jotka yltää sivuille. Piti sit kotona mennä saksimaan niitä ite, ja leikkasin ihan otsahiukset. Katoin että näähän on ihan kivan näköset oikeestaan ja sillä hetkellä päätin että haluan otsahiukset (mulla ei oo ollu otsahiuksia öö...10 vuoteen?), mutta ne oli iha hippasen pitkät (idiootti, kuivana kun ne vähän kihartuu ni ne on lyhemmät!) ja napsasin vielä ihan kunnon pätkän pois. VIRHE. Nyt mun otsahiukset on todella epätasasesti leikatut ja ihan nysät. Siis ihan oikeesti, ne ei vois enää hirveemmät olla. :D Mut se oli kyllä ihan oma vikani.

(Näyttääpäs iho tässä huonolta. :D Kuva otettu täysin ilman meikkiä)

Vähän lohduttaa se että töissä otsahiukset on lipan alla (päälaelta keltasuus näkyy ja poninhäntä on ihan eri värinen, hopeisenvaalee, tosi kaunista) ja ulkona liikkuessa on aina pipo päässä. Enpä mä missään käy missä ihmiset noi otsikset vois nähdä. :D Ja kaverikin lohdutteli että nopeeta ne kasvaa. Ehkäpä mulla parin-kolmen kuukauden päästä on otsikset. :) Haluan että mulla otsis on vähän ylipitkä. Se eka versio oli hyvä mutta tää urpo ajatteli leikata vielä vähän.

Kesäkuun alussa värjäsin hiukseni ite kokonaan keltasiks (kannattaa yrittää vaalentaa värjättyä hiusta...). Kolme päivää ennen yo-juhlia. :D Sinä iltana olin kaverin kaa baarissa ja otin muutaman tequilan liikaa. Ihan vaan siks että unohdan sen että mun hiukset on aivan keltaset. :D (No ei, kun vahingossa meni vähän yli.) Päivää ennen yo-juhlia hiusten värjäys tuhkasella sävyllä pienessä paniikissa että nyt on pakko onnistua, aikaa lisävärjäyksille tai kampaajalle ei ennen juhlia ole. Ja väristä tuli sitten ihan hyvä. :)

Mutta, kuinka paljon on liikaa pyydetty, että saisin vaaleat hiukset? Mikä siinä on niin vaikeeta? Tai no tiedänhän mä, että vaalentaminen ei oo helppoo, mutta kyllä ammatti-ihmisten luulis pystyvän. Vaikka sit useemmalla käyntikerralla. Kampaaja sano että kyllä se väri siitä vähän tasaantuu, ja vielä kun käytän hopeashampoota ja -suihketta. (Sillä suihkeellahan mä ekan kuvan värin oon saanu. Merkki Four Seasons ja sitä hopeasuihketta voin todellatodella lämpimästi suositella tuohon tarkotukseen). Ja voisin myös laittaa raitoja. Mun mielestä kyllä on tarkotus että kampaaja tekee hiuksista sen verta hyvät että ei tartte ite korjailla? Kampaaja itekin tajus että ei nyt tullu hyvä, ja anto mulle lahjakortin jolla saan väri+leikkaus hintaan 50 e, kun se normaalisti on 80 e. Mä en oo varmasti ikinä kävelly kampaajalta ulos siten että oisin täysin tyytyväinen hiuksiini.

Millasia hiuskatastrofeja teillä on ollu?

Ruoanlaittosarjiksia

Kirpparilöytöjä

Viime viikolla käytiin muutaman työkaverin kanssa kirpparikierroksella. Yhdellä oli iltavuoro, joten ei ehditty käymään kaikilla niillä kirppareilla, joilla oltais haluttu. Suunnitelmissa on siis tehdä toistekin kirpparikierros mutta siten, että kaikilla meilla on vapaapäivä eli koko päivä aikaa!

Neljä pientä kuvioitua ja neljä isompaa mustaa lautasta, yhteensä 6 e. Nuo on tosi kivat vaikkapa vieraiden aikaan, tai sitten jos muuten vaan haluaa syödä vähän hienommin.

Tykkään älyttömästi tuosta ornamenttikuviosta!

Löysin lautasiin sopivat kupit, yhteensä 4 e.

Jäätelökipot! 1 e/kpl. Viimeks kun miehen kanssa syötiin jäätelöä niin harmittelin ettei meillä ole kunnollisia jäätelökippoja vaan syödään jätski ihan tavallisilta syviltä lautasilta, ja nyt löyty noi. Toisella kirpparilla oli noita läpinäkyvinä.

Yks lemppareimmista ostoksista, violetti kirjekuorilaukku. :) (6 e) Tuossa on myös pitkä olkahihna. Kiva väripilkku vaikkapa mustien vaatteiden kanssa!

Ostin myös kasan vaatteita mutta niitä en kuvaillut. Ihastuin erityisesti yhteen hopeiseen bilemekkoon (6 e) sekä mustiin reisitaskuhousuihin jollaisia joskus etsin mutta luovutin koska en löytänyt (0,5 e!!).

Kolari.

Semmosen ajoin tänään.

Mä en oo koskaan ollu taikauskonen perjantai 13. päivän suhteen. Mutta tänään...

Aamulla ei herätyskello herättäny eli nukuin vähän pommiin, onneks ei ollu aikanen töihinmeno vaan ehdin tekee kaikki aamujutut ihan hyvin.

Aura-auto oli kasannu auton ympärille 30 cm lumivallin irtolumesta ja taakse metrin korkusen lumikasan. Potkin lunta pois, yritin lähtee liikkeelle, ei pääse, lumen potkimista, uus yritys, peruutus ja vähän vauhtia, ei pääse, lisää lumen potkimista... Ja tätä toistui kymmenisen minuuttia ennenkun liikkeelle pääsin.

Löysin eilen kadulta puhelimen, ja tänään kävin viemässä sen löytötavaratoimistoon. Kun olin tulossa sen pihasta pois, niin ajoin kolarin. (Jotain hyvää yrittää tehdä ja tää on tulos? Ilman sitä puhelinta en ois siellä päin liikkunu.) Tulin pihasta, kolmion takaa, eli aika selkee juttu että minunhan se vika oli, kyllä mä sen pystyn myöntämään. Joka puolella oli niin lumista eikä mitään tiemerkintöjä näkyvissä niin yritin kääntyä vasemmalle vähän väärään kohtaan. Auto rysähti oikeelta pelkääjän puoleiseen etuoveen, ovi tuli sisään ja sen karmit on aivan mutkalla (auton alareuna myös) ja ikkuna tuli kans sirpaleina sisään. Mulla ei ollu nopeutta paljoo ku just olin liikkeelle lähteny ja iha ykkösvaihteella vasta menin ku olin kääntymässä, sillä toisella oli vähä enemmän (viidenkympin alue).

Pahin oli se hetki, kun näin että oikeelta tulee auto ja siinä sekunnin sadasosan aikana ehdin tajuta että nyt rysähtää kovaa, ja tajusin että mun miehen vaivalla laittama auto menee ruttuun.

Sehän se onkin mikä mua eniten vituttaa ja harmittaa, kun mies on tuohon autoon oikeesti nähny niin paljon vaivaa. Sen laittamiseen on menny aikaa ja rahaa. Sen eteen on oikeesti nähty niin paljon sitä vaivaa. Mieshän siis osti sen kolaroituna ja kunnosti sen ja sitä on muutenkin vähän laitettu. Kesällä ois tulossa vielä lisää siihen. Saa nähdä, tuleeko nyt... Yritin kattella auton alle, en ainakaan siinä nopeesti huomannu että olis pohja vaurioitunu. Meinaan jos se pohja/auton runko on jotenki kärsiny niin ei siitä sitten enää autoo saa vaan se on lunastuskunnossa... Mä niin toivon että selviäis sillä oven vaihdolla ja muiden ruttujen oikomisella. Kyllä siihenkin tulee menemään aikaa ja paljon, sen eteen saa nähdä vaivaa, eikä se ilmastakaan oo vaikka ite tekee. Hinauski makso 350 e... Tai tulee maksamaan, kunhan maksan sen.

Paha oli myös se hetki just rysähdyksen jälkeen, kun mitään ei voinu tehdä, se oli jo tapahtunu.

Mua harmittaa tosi kovaa myös siks, kun tuo auto on oikeestaan eka jolla tällein ajelen, tavallaan kun oma auto, siitä on tullu mulle jo tosi rakas. Eihän se nyt vielä maalaus keskeneräisenä ja muutenkin vähän vaiheessa olevana ole maailman kaunein, mutta mulle niin rakas. <3

En menny töihinkään tänään. Kolarin jälkeen vietin siinä kolaripaikalla pari tuntia, ensin poliiseja odotellen ja sitten miehen, vakuutusyhtiön ja hinauspalvelun kanssa puhelimessa. Poliisit anto ristiriitasta tietoo ettäkö en sais siirtää autoo ennenku sen vahingot on käyty arvioimassa - what? Niinpä en uskaltanu sitä ajaa siitä kotipihaan muutaman korttelin päähän. Ajoin kuitenkin kun miehen tuttu vakuutusmies sano että siitä vaan jos ei poliisit kerta ajokieltoon laittanu. Hinausauto vei sitten sieltä auton miehen porukoille, siellä se odottelee nyt että mies tulee Suomeen ja kattoo saako siitä vielä autoo ja jos saa, niin korjaa sen. En vaan kyenny menee sit töihin... Autottomuus hankaloittaa jonkun verran töissäkäyntiä kun joudun busseilla kulkemaan ja aikataulut ei oikein osu yksiin, mutta ei voi mitään.

Pitäis olla vaan tyytyväinen että ei käyny huonommin. Henkilövahingoilta vältyttiin. Ja vakuutus korvaa vastapuolen vahingot, meidän vahinkoja ikävä kyllä ei.

Nyt mä tarttisin mun miestä niiiiin paljon. Mä niin haluisin käpertyä sen syliin, että mies silittäs mun hiuksia ja sanois että kaikki on hyvin. Oon vieläkin vähän sokissa tästä ja luulen että en illalla saa unta kovinkaan helposti...

...ehkä musta tuleekin taikauskonen, ainakin tän perjantai 13. päivän suhteen.

Otetaan viime vuosi nyt vielä kerran

IHMISSUHTEET:

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? Olen! Ja erittäin ihanan sellaisen. :)

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? Ajoin autoa liikenteessä, hyppäsin benjihypyn, melkein kolaroin auton, olen tehnyt enemmän töitä kuin minään aikaisempana vuonna, tein useampaa erilaista työtä, muutin, toiselle puolelle Suomea, asuin miehen kanssa yhdessä, kävin baarissa. Maksoin vuokraa ja auton vakuutuksia. :D

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? Olen. ♥

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? Mieheni kanssa yhteenmuutto. ♥

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? En.

MINÄ:

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? Olen, jollain tavalla henkisessä mielessä.

2. Oletko lihonu? En (vaikka oon pikaruokaravintolassa töissä!)

3. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?  En.

4. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?  En, mutta tatuointikuume on kova ja kuvaa (kuvia) oon suunnitellu tosi paljon etenkin loppuvuonna!

5. Kuka oli paras uusi tuttavuus?  Tän kaupungin ystävä. ♥

6. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? En tainnut sellaisia tehdä.

7. Synnyttikö kukaan läheisesi?  Ei.

8. Kuoliko kukaan läheisesi?  Ei.

9. Missä maissa kävit?  Saksa ja Tsekki (siellä välilasku tosin vaan)

10. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011? Ulkomaanmatka avomieheni kanssa, reissu Tallinnaan, baarireissu täällä vanhan kotikaupungin ystäväni kanssa (viimeks ei päästy baariin asti :D)

11. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011? Ei taida olla erityisesti jäänyt mitään niin kovin tärkeää mieleen.

12. Vuoden suurin saavutuksesi? Muutto toiselle puolelle Suomea, ajokortin saaminen, työpaikkojen saaminen.

13. ...ja suurin epäonnistuminen? Jaa-a... Ehkä se että mokasin ekan inssin. :D

14. Kärsitkö vammoista? Pieniä kolhuja saan vähän väliä mutta eipä mitään pahempaa. Huhtikuussa sairastelin aika kovasti.

15. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Kamera

16. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Vuokraan ja auton vakuutuksiin.

17. Mistä innostuit eniten? Autoilusta! Ja tuon oman miehen ihanuudesta yhä enemmän ♥

18. Vuoden 2011 ihmiset: Avomies ♥ Ja tän kaupungin ystäväni :)

19. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? Olen onnellisempi :)

20. Lihavampi vai laihempi?  Sama melko lailla.

21. Rikkaampi vai köyhempi?  Ehkä ihan hivenenhivenen rikkaampi.

22. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Viettäväni aikaa siskojeni kanssa. Ja oisin voinu käydä baareissa! En vetämässä perseitä vaan pitämässä hauskaa, tanssimassa.

23. ...entä vähemmän? Nyt erossaollessa ojossain vaiheessa mietin ehkä liikaa ikäviä asioita ja murehdin turhaa.

24. Miten vietit joulun?  Oman kullan kainalossa ♥

25. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?  En kyllä keksi mitään!

26. Rakastuitko vuonna 2011?  Olin jo rakastunut. :)

27. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?  Nolla.

28. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?  Täydelliset Naiset, sama kuin jo monena vuonna! Ja Total Comedy oli myös hyvä.

29. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?  En vihaa, joistakin ihmisistä en pidä.

30. Mikä oli paras lukemasi kirja?  Ikävä kyllä luin aivan liian vähän kirjoja. :/

31. ...entä musiikillinen löytö?  Kaija Koo - Kaunis, rietas, onnellinen on aivan uskomattoman helmi biisi.

32. Mitä halusit ja sait?  Yhteisen vuokrakämpän miehen kanssa. :) Ajokortin, auton käyttööni. Työpaikan (tai kaks, jätskinmyynti ja Heseduuni).

33. Mitä halusit, muttet saanut?  Se ulkomaanmatka?

34. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?  Ei tuu mieleen mitään erityistä suosikkia.

35. Mitä teit syntymäpäivänäsi?  Myin jäätelöä, ostin lonkeron (joka ei ollu ees hyvää eikä myyjä kysyny papereitakaan), hain Kotipitsaa ja illan makasin kotona mahakipuisena miehen kanssa. Ja ihmettelin että nytkö minä muka oon täysikänen ja aikuinen. :)

36. Ketä kaipasit?  Elokuun lopusta alkaen omaa miestäni.

37. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? Avomieheni!

MUUTA:

1. Oletko joutunut tappeluun? En.

2. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana? No oon kävelly päin punaisa, hyi mua. Ja joskus autolla menny päin keltasia. Tuplahyi. Ja ajanu pientä ylinopeutta! Kauhee rikollinen.

3. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin? En ole.

Year 2011

Tammikuu: Varsinainen koulunkäynti oli lopuillaan ja yritin kovasti keksiä mitä alaa hakisin opiskelemaan. Hain töitä. 

Helmikuu: Pohdiskelin edelleen tulevaisuudensuunnitelmien kanssa, hain kovasti töitä ja luin ahkerasti (ha!) yo-kirjoituksiin. 

Maaliskuu: Yo-kirjotuksen oli ja meni miten meni (no ihan hyvin) ja sain töitä miehen paikkakunnalta eli muutto varmistui! 

Huhtikuu: Minulle ja miehelle tuli kuukausi seurustelua täyteen. ♥ Sairastelin kovasti, kuumetta oli hilkkua vaille 40 astetta ja laskin että söin muutaman viikon sisään kolme antibioottikuuria ja koko sairasteluni aikana yhteensä yli 10 eri lääkettä. Kävin lääkärissä ainakin kolme kertaa. Majailin poikaystäväni ja tämän kämppiksen nurkissa ja aloitin työt jäätelönmyyjänä. Olin töissä myös vähän aikaa päiväkodissa.

Toukokuu: Muutin yhteen rakkaani kanssa! ♥ Ehdottomasti koko viime vuoden paras asia. Täytin 18 vuotta.

Kesäkuu: Sain valkolakin. Tein töitä, kävin autokoulussa, sain teoriakokeen läpi.

Heinäkuu: En valittanut kertaakaan helteestä (ja päivisin seisoin pienessä jopa +45-asteisessa kopissa). Tein töitä, sain ajokortin ja käytiin festareilla. Ja hyppäsin siellä pitkään haaveena olleen benjihypyn!

Elokuu: Aloitin työt kaupan kassalla (muutamia vuoroja olen silloin tällöin tehnyt) ja Hesburgerissa. Elokuun aikana tein yhteensä 4 eri työtä. Mulla oli 28 päivän työputki jonka aikana yksi vapaapäivä. Mies lähti vaihtoon Saksaan. :/ 

Syyskuu: Ikävöin kovasti miestä ja tein töitä. Siinäpä aika meni. 

Lokakuu: Tein viiden päivän reissun Saksaan miehen luokse! ♥ 

Marraskuu: Juhlin Ukin 80-vuotis synttäreitä. Mies oli loppukuusta viikonlopun Suomessa. 

Joulukuu: Vietin huippuhauskan tanssi-illan baarissa ystäväni kanssa! Laskin päiviä miehen joululomaan Suomessa, vietettiin ensimmäinen yhteinen joulu (edellsienä vuonna olimme eri paikoissa), vietettiin yhteistä laatuaikaa ja rakastettiin ja hellittiin toisiamme. :)

Lueskelin tässä viime vuoden postauksiani. Tammikuu alkaa postauksella, jossa kerron olevani aika hukassa. Ja se oli ihan totta, vuos sitten mulla ei ollu mitään tietoo mitä vuos tuo tullessaan. En tienny olenko syksyllä koulussa vai töissä, en että millä paikkakunnalla. Koko tulevaisuus tuntui olevan auki. Olen kuitenkin onnellinen asioista ja tapahtumista jotka mun vuoden määritti. Olen erittäin onnellinen siitä, että sain töitä tältä paikkakunnalta, jossa poikaystäväni jo asui. Olen onnellinen, että meillä on yhteinen, kaunis asunto jossa viihdymme. Olen onnellinen, että vietän välivuoden. Olen onnellinen, että minulla on työpaikka jossa viihdyn. Kaikki asiat kääntyivät hyväksi!  ♥

Vuoden eka postaus

♥ Mies oli Suomessa tasan kaksi viikkoa! Jouluna käytiin mun vanhempien ja mummojen luona sekä miehen porukoiden ja isovanhempien luona. Jouluaatto vietettiin ihan kahdestaan, käytiin kävelyllä, syötiin jouluruokaa, katsottiin Samu Sirkan Joulutervehdys ja maattiin sylikkäin sohvalla viltin alla kynttilöiden valossa. ♥

♥ Uutena vuotena oltiin päivä lapsenvahteina, nähtiin muutama ilotulitus, juotiin vaaleenpunasta kuohuviiniä ja katottiin viltin alla leffoja. :)

♥ Matkalla toiselle puolelle Suomee mun sukua moikkaamaan, meinas käydä vähän hassusti. Meidän BMW oli pienessä remontissa (mut nyt toimii, mun mies on paras automies!) joten matkaa tehiin miehen äitin Hiacella. Se on takaveto eikä tosiaan Suomen talvikeleihin tehty. Ajoin koko matkan ja ekat 300 km meni iha hyvin mut sit motarilla iltapäivällä ku oli pakkanen noussu ja painoin hieman kaasua ni auton ilman lastia oleva kevyt takapää lähti. Ja sehän lähti. Mentiin kumpaankin sivusuuntaan ihan luistellen, mulla ei ollu mitään hallintaa autoon ja mietinki että koska rutisee ja kovasti, sit auto pyörähti ympäri ja sama meno jatku viä takaperin kunnes paniikissani löysin jarrupolkimen ja pysähyttii poikittain keskelle moottoritietä. Voin kertoo että äpikkasen säikähdin ja pikkasen tärisin tuon jälkeen. Mut eipä siinä auttanu ku jatkaa matkaa, ja tuon jälkeenkin oon sillä autolla ajanu, ei tullu pelkoo sen suhteen. :) En oo ennen talviautoillu, saatika tuommosella autolla (pikkasen enemmä ku kaasua painaa ni se lähtee kaikilla, kyydissä on oltu ku se luistelee), ja tossa tilanteessa pointti olikin siinä että en osannu toimia oikein. Pitäis tehdä hallittuja liikkeitä (no meikä veivaa rattia kumpaankin suuntaan kaksin käsin) eikä ymmärrä ottaa sitä jalkaa heti pois kaasulta! :D Nohh, selvittiin jollakin ihmeellisellä tuurilla iekä kolissu ollenkaan, joten loppu hyvin kaikki  hyvin.

♥ Sain ihania joululahjoja. Yks kivoimmista on drinkkilasit jotka saimme mieheni porukoilta. Oon haaveillu sellasista cocktail-laseista jo useemman vuoden mutta en koskaan oo joko löytäny mieluisia tai sopivan hintaisia. Mies oli jossakin sivulauseessa anopin kuullen maininnut että himoitsen sellaisia laseja ja nyt niitä on kahdeksan kappaletta kirjahyllyämme koristamassa ja odottamassa tyttöjen iltoja. Ja ne on tosi kauniit!

♥ Töissä on ollu aiva helvetin kiire välipäivinä. Venäläiset on rasittanu kaikista eniten kun ne ei puhu englantia! Jotkut puhuu sen verran etät just ja just saa tilauksen tehtyä mutta suurin osa hädin tuskin sen vertaa. Siis eikö Venäjällä koulussa opeteta englantia lainkaan? Miten ne oikein pärjää Suomessa? Kun yrittää vaikkapa kysyä että mikä juoma niin vastaus on hymyily ja nyökyttely. Öh okei. Hermot on meinannu mennä monta kertaa.

♥ Tässä postauksessa ei ole päätä eikä häntää ja nuo sydämet ei joka aiheeseen liity mutta summasinpa kuulumiset nopeesti. :D