Benjiiiiiii!!

Edellisessä postauksessa vihjailin, että oon päässy toteuttamaan erään pitkäaikaisen haaveeni ja tää postaus käsittelee nyt sitä.

Siellä mä meen...

...ja sieltä mä tuun!

Mä hyppäsin BENJIHYPYN! Mä oon oikeesti haaveillu siitä tosi kauan ja nyt lopultakin sen sit tein kun tilaisuus siihen oli parempi kun täydellinen.

Ja oli se vaan niin hienoo! =D Korkeutta oli tosiaan se 70 m. Jossain vaiheessa ylös noustessa se kori pysähty ja kattelin että ei tsiisus tää on korkeella, no eikun se jatko vielä nousua! Mutta oli muuten aivan helvetin upeet maisemat järvelle (oli ihan järven rannassa) pilvettömänä kesäiltana sieltä korkeelta. Mä oon tosi huono jännittämään mitään, ees ylioppilastodistusta hakiessa tai inssissä mua ei jännittäny, mutta tuolla ylhäällä kyllä sydän hakkas pikkusen kovempaa, pakko myöntää. (Mut sit toisaalta jotkut ihan pikkujutut mua saattaa jannittää esim jos pitää kesken hiljasuuden sanoo jotain jollekin niin se on musta tosi hankalaa :D) Benjihypyssä ei tartte varsinaisesti hypätä, senkun lähtee kaatumaan sieltä pää edellä alaspäin. Mä yllätyin siitä kuin vaikeeta se oli. Ihmismieli ilmeisesti jotenkin vastustaa sitä että ei korkeelta voi hypätä maahan pää edellä, niin se oli vaikeeta vaan kaatuu siitä. Sit kun mä sen tein niin ei luoja että vauhtia oli pirusti ja vähän päälle. Ja tuntu että se pudotus ei lopu koskaan! Sit yks kerta se nykäski takaspäin. :D Siinä sit killuin edestakasin jonkun aikaa ja sit takas tukevalle maankamaralle.

Kokemuksena benjihyppy oli aivan loistava. Oon tosiaanki vuosia haaveillu sen tekemisestä ja oon todella tyytyväinen että hyppäsin. Nyt on taas yks haave toteutettu. =)