Alkuviikko

Alkuviikko on tosiaan menny vähäsen sairastaessa... Kuumeen en antanu edes nousta vaan otin heti lääkettä kun kuumemittarin lukemat näytti liikaa. mun apteekista hakema nenän tukkosuuteen auttava suihke on jotain ihan ihme ainetta nimittäin toimii ihan sikanopeesti ja kuin unelma! Ei oo nenä yhtään tukossa ja voin helposti hengittaa. Ah ihanaa! :D

 

Maanantaina tosiaa autosta loppu akku, tiistaina sain siihen käynnistysapua ja ajoin sit pikku lenkin että se vähäsen latautus. Keskiviikkona olin lähdössä ostaa uutta akkua (se on ollu tarkotuksena ennen talven pakkasia kun ei  mitään tietoo kuin vanha akku siinä autossa on ja sehän pitää aina välillä uusia, niin ettei tuu heti ekoilla pakkasilal ikävää yllätystä joku aamu töihin lähtiessä) niin auto käynnisty, sit sammu eikä käynnistyny enää - akku tyjä. Lähelle oli just parkeerannu joku nuorehko mies nii kipsuttelin siihen ja kerroin että akku loppu, voisko mitenkään autta... Mies oli sit oikein ystävällinen ja sain virtaa että auto käynnisty. Sitten siis uuden akun ostoon (100 e o_O) ja samalla talvirenkaat alle. :) Nain muute hirven kotiapäin ajellessa!

 

Tänään näin äitiä, joka oli tässä kaupungissa käymässä jonku työjutun takia. Oon kohta puol vuotta täällä asunu mutta äiti ei ollu vielä käyny täällä. Oli kiva muutenki nähä. :)

Nyt on jotenkin taas iskeny ikävä... Sillon alkuun ku mies oli lähteny sinne Saksaan ni oli tosi hankalaa ja hirvee ikävä, sit se siitä rauhottu ja tasottu. Mutta nyt on taas jotenki...en tiiä. Jotenkin ahdistavaa. Koko ajan toivon että mies ois täällä mun kanssa. On kauhee ikävä. Suunnitelmissa on että hän tulis käymään Suomessa marraskuun lopussa, mutta se nyt on vielä erittäin epävarmaa... Mutta mutta. Ikävä on! <3

 

Tuntu muuten vähän hassulta kun kaverin kanssa juttelin tuossa hetki sitten mesessä ja hän iloitsi siitä kun huomenna on perjantai ja alkaa viikonloppu. Musta taas tuntuu että viikkoa on jälellä vielä vaikka miten paljon, kun alkuviikon oon ollu vapaalla ja nyt vasta eka työpäivä tällä viikolla ja koko viikonloppu töitä (niinku oikeestaan aina). Viikonpäivät on melkolailla menettäny merkityksensä tuossa työssä kun töitä on jokasena viikonpäivänä ja vapaita millon sattuu. Toisaalta just nyt mulle kyllä sopii sellanen rytmi. Sitten kun mies tulee takas niin oon varmaan vähän eri mieltä. Ainakin kesällä tuntu että ei oo koskaan yhteistä aikaa kun olin melkein kaikki viikonloput töissä ja tosi usein iltasin... Oishan se toisaalta parsuhteessa helpompaa ku molemmat kävis töissä kaheksasta-neljään ja illat ja viikonloput olis yhteistä aikaa. Mutta saa nyt nähdä, miehen kotiintuloon on vielä aikaa. Vähän liian kauan... Mutta joka aamu kuitenkin yks yö vähemmän kun edellisenä aamuna. =)

Nalle Puh ja minä

http://lolsnaps.com/news/7489/0/

Ihaa: Joskus mikään ei kiinnosta, ei tee mieli tehdä mitään eikä välittää mistään, tekis mieli vaan nukkua kaiken paskan yli. Myös motivaation puute sopii, oon joskus aika laiska.

Nasu: Pelkään kaikkee yliluonnollista, että jollekin läheiselle tapahtuu jotain, onnettomuuksia, pimeetä (tai sitä mitä sinne voi kätkeytyä).


Kani: Joo oon "melko" utelias toisten asioista ja joskus puutunki niihin liikaakin.

Tiikeri: Joskus iskee energiapuuska enkä malta rauhottua millään. Oon muutenki melko levoton, avomieskin joskus naurahtaa kun viidettätoista kertaa hyppään (saman mainoskatkon...) aikana sohvalta ylös että "istu nyt ees hetki paikallas" =D

Nalle Puh: On karkit joo hyviä ja mulla on todellakin vilkas mielikuvitus!


Risto Reipas: Kun näytin tätä kuvaa mun miehelle niin sanoin että toi ei sentään kuvaa mua ollenkaan. Mies sitten siihen että "joopas, meidänki porukoilla juttelet aina koirille ja kissoille" hmm joo...tarkemmin ajatellen kyllä, mä puhun eläimille. :D


Pöllö: Tää taitaaki olla ainut joka ei kuvaa mua. Mielelläni kuuntelen toki toisia.


Melkein jokaisesta kohdasta löytyy jotakin sopivaa. Oonko todella jakautunut persoonallisuus (miehen mielestä olen =D) vai todella aineissa (elämä on parasta huumetta)? :D

Oon tämmönen tuuliviiri!

Yskii, yskii ja yskii...

Mulla on ihan hirvee yskä. Ja vielä nuhan alkua pukkaa tähän päälle. Yskä alko jo Saksassa mutt aon menny vaan pahemmaks, eilen illalla oli toinen sierain ihan tukossa ja tänänki välillä on ollu nenä tukossa ja nenäliinojakin kuluu... Mut tää yskä on hirveintä. Kun kurkkua kutittaa niin että on pakko yskiä mutta kun se yskiminen ei auta ollenkaan. Kylmän tai kuuman juominen ei auta, kurkkupastillit ei auta, apteekista hakemani yskänlääke ei auta. Välillä tulee sellasia yskänpuuskia että yskin niin käsittämättömän kovaa käpertyen mytyks ja kyyneleet valuu ja tuntuu että tukehdun kohta ja oikeesti sattuu. Yskä mee pois! (Nenän tukkosuuteen apteekin toinen lääke kyllä onneks on auttanu ainaki tähän asti.) Nyt tosiaan hain apteekista (joka on melkein vastapäätä :D) lääkettä jo nyt, töissä kun en pahemmin voi yskiä ja eipä tää muutenkaan mukavaa oo.

Mulla oli tänään vapaapäivä, samoin on huomenna ja keskiviikkona. Tänään siivosin koko asunnon ja jaksoin ihan pölyjäkin pyyhkiä jopa kirjahyllyn päältä. Ikuisuusprojektina (eli siis alotusta vaille valmis) on ollu myös auton siivoominen. Siellä oli lattioilla hirveesti kuivuneita lehtiä ja muissa paikoissa pölyä... Tänään sain sit senkin tehtyä! :) Paljon mukavampaa kun nyt on sisältä puhdas auto. Ihan siivouksen lopussa kun kuuntelin musiikkia auton stereoista muutaman minuutin nii autosta loppu sit akku... Noh ONNEKS anoppi tulee auttamaan huomenna ohikulkumatkallaan ja saan autoon virtaa. :) Tarkotuksena on ollu että ennen talven tuloo autoon hankitaan uus akku, joten huomenna varmaankin teen sen, samalla vois vaihtaa talvirenkaat.

Tästä sairastelusta huolimatta oon siis saanu jotain aikaseks. =) Toivottavasti huomenna ehtisin levätäkin ja toivottavasti saisin yöllä nukuttua välillä yskimisen lomassa...

Thirteen

1. Rehellisyys

• Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että koko maailma kaatuisi päällesi? -Kyllä, ikävä kyllä...

• Onko ollut aikoja, jolloin olet ajatellut, ettei sinulla ole merkitystä? -Kyllä

• Uskotko itseesi? -Noh, aina mä oon räpiköiny etenepäin. Kyllä mä uskon että selviän vaikeistakin ajoista. Jotenkin. :)

• Kadutko mitään? - En varsinaisesti, lähinnä että oon jättäny sanomatta joitakin asioita kun oon niin kiltti.

• Mikä auttaa sinua selviytymään mahdollisista ongelmista? -  Noh ei ainakaan puhuminen koska oon tosi huono puhumaan... Ehkä se, että saan purettua tuntojani eden jollakin tavalla, kuten päiväkirjaan tai tänne blogiin. Toive paremmasta huomisesta ja siitä, että kylläa siat järjestyvät parhain päin.

• Jos tietäisit, että sinulla olisi vain vähän elinaikaa jäljellä, mitä tekisit ennen kuolemaasi? -Viettäisin aikaa läheisten ja tärkeiden ihmisten kanssa, ehkä jonkun matkan merkeissä.

• Tiedätkö keneen voit todella luottaa?- Avomieheeni.

2. Onnellisuus

• Nimeä muutama asia, jotka tekevät sinut todella onnelliseksi. - Tavallinen arki ja ihanat pienet hetket mieheni kanssa, kiireettömät rentoilulöhöpäivät

• Yleisesti ottaen, pidätkö itseäsi onnellisena ihmisenä?- Kyllä. :)

• Minkä sanoisit olevan paras ominaisuutesi? -  Hauskuus, joskus  myös energisyys

3. Mitä teit..

..5 minuuttia sitten? - Olin koneella

..30 minuuttia sitten? - Olin koneella

..tunti sitten? - Olin koneella :D

4. Milloin viimeksi..

..joit alkoholipitoista juomaa? - Lauantai- tai sunnuntai-iltana

..söit? - Kaks ja puol tuntia sitten

..joit? - Parisen kymmentä minuuttia sitten

..soitit jollekin? - Tänä aamuna

..joku soitti sinulle?- Torstai-iltana

5. Viha

• Keneltä haluaisit pyytää anteeksi ja miks? - En keneltäkään, koska ei ole mitään anteeksipyydettävää.

• Mikä saa sinut raivostumaan? - Epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvoinen kohtelu, välinpitämättömät ihmiset.

• Oletko ikinä lyönyt ketään? - No joo, kaikkihan ainakin sisaruksiaan on pienenä muksinu? :D

• Oletko mustasukkainen? - Joskus.

• Oletko ollut poliisiautossa? - En.

• Mitä vihaat? - Epäoikeudenmukaisia ja välinpitämättömiä ihmisiä.

6. Ahneus & Ylpeys

• Oletko ikinä syyllistynyt rikokseen? - No ylinopeus, alkoholi & tupakka alaikäisenä... Ehkä ei varsinaisia rikoksia, mutta pieniä rikkomuksia.

• Itsekkäin tekosi? - En kyllä osaa sanoa...

• Kuinka monta kertaa päivässä katsot peiliin? - Aamulla ennen kasvojenpesua, meikatessa, hiuksia laittaessa ja meikkejä pois pestessä, illalla hampaita harjatessa ja päivän aikana esim. wc-käyntien yhteydessä. joku kymmenen oisko? Tai no tuskin niin usein.

7. Rakkaus

• Seurusteletko? - Seurustelen

• Mikä on tärkeää rakkaudessa? - Kaikinpuolinen luottamus, keskustelu.

• Haluatko lapsia? - Nyt tuntuu siltä että ehkä en,  mutta eipä asia ole vielä todellakaan ajankohtainen joten mieli voi vuosien päästä vielä muuttuakin. :)

8. Valheellisuus

• Kutsuisitko hautajaisiisi sen henkilön, joka on eniten vaikuttanut elämääsi negatiivisesti? - No en tietenkään, kuka ihmeessä haluais?!

• Soittaisitko häissäsi kappaletta, jota viimeisimpänä kuuntelit? - En

• Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään? - Enköhän, jos nyt murua muistaakseni ensin ajattelin =)

• Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi? - Kyllä, avomieheni

• Laittaisitko koulukuvaasi samat vaatteet jotka sinulla on nyt päälläsi? - Yövaatteet? En =D

• Söisitkö koko loppuelämäsi ruokaa, mitä viimeisimpänä söit? - Hampurilainen? Ois verisuonet tukossa jo alta kolmekymppisenä eli en. :D

• Laulaisitko karaokessa kappaletta, jota viimeisimpänä lauloit? - Ei imtään muistikuvaa mitä viimeks oon laulanu, siitä on jo päiviä aikaa, mutta miksipä en.

• Löisitkö henkilöä, jonka takia viimeksi itkit? - En löisi.

• Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit? - Kyllä

9. Nyt

• Oletko ihastunut? - Kyllä

• Tietääkö hän siitä? - Oletettavasti. :D

10. Oletko viime kuun aikana..

..suudellut itseäsi vanhemman kanssa? - Olen

..ostanut jotakin? - Olen

..ollut sairas? - Nyt just oon vähäsen kipeenä :/

..ollut halattavana? - Kyllä <3

..tuntenut itsesi tyhmäksi? - Jep. =D

..ikävöinyt jotakuta? - Todellakin!

..saanut kokeesta nelosen? - Eipä oo koulua. Enkä koskaan oo saanu nelosta kokeesta.

..tanssinut? - Olen.

..leikkauttanut hiuksia? - En. (Koskahan viimeks ees oon?)

11. Random

• Paha tapa? -

• Saatko kosketettua kielellä nenääsi? - Just ja just alapintaa nenästä... Lasketaanko se?

• Osaatko kohottaa vain yhtä kulmakarvaasi? - Osaan ja olen siitä ylpeä! :D

• Osaatko tärisyttää silmiäsi? - Jep, jollakin tapaa

• Petaatko sänkysi päivittäin? - En ihan joka päivä

12. Oletko koskaan..

..antanut rahaa hyväntekeväisyyteen? - Olen, olin esimerkiksi Amnestyn lahjoittajana muutaman kuukauden ja viimeisimpään nälkäpäiväkeräykseen annoin rahaa.

..odottanut koko yön yhtä puhelinsoittoa? - En-

..livahtanut yöllä salaa ulos? - En.

..katsellut yöllä tähtiä? - Olen

13. Tavat

• Kiroiletko? - Joskus

• Kokkaatko omat ruokasi? - Joskus (yleensä avomies laittaa meillä ruokaa koska tykkää siitä ja on siinä todella hyvä (ikävä murun tekemää jauhelihakastiketta! <3) mutta nyt teen kyllä ite ruokani kun mies ei oo täällä)

• Teetkö kotitöitä? - Tottakai ku omassa (avomiehen kanssa omassa siis) huushollissa asun

• Oletko tyytyväinen elämääsi? - Kyllä ja en

• Omistatko koiran? - En

• Käytätkö rahasi viisaasti? - Käytän. Toki joskus tulee tehtyä joitakin pieniä heräteostoksia mutta pääpiirteittäin, kyllä todellakin.

• Pidätkö uimisesta? - Joo.

• Kun sinulla on tylsää, soitatko ystävällesi? - En.

Hallo!

Back in Finland. Tai no olin jo tiistaina mutta nyt vasta ehdin blogia päivittelemään. Tiistaina oli herätys jo ennen kuutta (Saksan aikaa eli tunti Suomen aikaa jäljessä) ja ennen puol seittemää oltiin jo poissa hotellilta, lento lähti ennen kymmentä, sit oli vaihto Prahassa (selvisin ihan ite ja helposti! :) ja lentäminen on kivaa) ja Suomessa junamatka ja kotona olin vasta puol kaheksalta, eli 12 h tuli matkustettua. :) Seuraavana päivänä kevyt paluu arkeen 9 h työpäivän merkeissä. :D Ajattelin että eipä tuo imtään ku arkiviikko niin on sopivan rauallista. Ja paskan marjat mitään rauhallista ollu, on syyslomaviikko eli asiakkaita tunkee suunnilleen ovista ja ikkunoista. Eli kiirettä pitää. :) Oon ollu töissä/oon töissä ke-su joka päivä, kauhulla odotan millanen huomisesta tulee ku syyslomaviikon lisäks lauantai... Huh hei.

Mutta jospa kertoisin jotain matkasta. =) Oli ihan tosi tosi kiva matka ja oli ihanaa olla murun kanssa! <3 Sehän siinä oli kaikista parasta. Käveltiin paljon ja kateltiin kaupunkia (miks Suomessa ei oo niin hienoja rakennuksia?). Oltiin yötä hotellissa (joka oli tosi hieno!) ja syötiin aina ulkona, ravintoloissa, kahviloissa tai haettiin kebabia tai jotain sämpylää jne. Shoppailin myös. :D Mut en ostanu yksiäkään kenkiä! Saavutus sinänsä. :D Ja mies opetti mulle helpot saksalaiset tervehdykset, kiitokset ja ole hyvät jne, että yleensä kaupassa selvisin ihan niillä ilman englantia. Ja mikä muuten yllätti mut todella, saksalaiset puhu ihan tosi vähän englantia. Ihan totta, yhessä kahvilassa ei osattu sanoo että "meillä ei ole kaakaota"? Kun sattu joku saksalainen joka puhu hyvää englantia (tai no, edes puhu englantia) niin se oikein kiinnitti huomion.

Parasta reissussa oli tosiaan se, että sain viettää aikaa rakkaan mieheni kanssa. Oli ihanaa vain olla, maata rakkaan kainalossa ja kattoo leffaa. Oli ihanaa herätä rakkaan vierestä ja antaa uninen suukko. Kun tulin kotiin ni alko taas melkein itkettää, kun mun mies ei oo täällä jakamassa tätä arkee mun kanssa. Sitä mä eniten kaipaan, että saisin jakaa kaikki arjen pienetkin asiat, ja läheisyyttä. Mutta toisaalta, joka aamu kun herään, on yks yö vähemmän siihen kun mies tulee takasin. Se auttaa jaksamaan. <3

Lentoon!

Istun lentokentällä, turvatarkastukset sun muut on ohi. Kaikki suju tosi helposti, mut pakko myöntää että paluumatka vähän jännittää kun Saksan lentokentät ehkä hippasen isompia kun tää Pirkkalan lentokentän kakkosterminaali josta lentää vaan Ryanair :D + pitää jotenkin selvitä myös koneen vaihdosta, Tsekeissä?! No sitä ennen mulla on onneks viis ihanaa vuorokautta murun kanssa, enää vähän päälle kolme tuntia niin oon oman kullan kainalossa. =)

Ps. Mulla oli pakkaamisen suhteen pienoinen ongelma, että kuin monet kengät saan ottaa mukaan viiden päivän reissulle? Päädyin kolmiin (matalat kengät, baarikengät (10 cm korolla :D) ja jalkaan korolliset saapikkaat. Laukku jäi vähän vajaaks ja nyt harmittaa kun en ottanu korollisia nilkkureita mukaan :( noh ehkä mä pärjään :D

Kattosin jostain netin sanakirjasta mitä näkemiin on saksaks (tiedän vaan että se on joku hankala ja pitkä kirjainhirviö) mutta en viiti alkaa nähdä sitä vaivaa tällä puhelimen netillä, eli se on sit ihan vaan heippa! =)

Ylihuomenna!

Torstaina lähden aamulla lentokoneella Saksaan ja vähän yhdentoista jälkeen pitäis olla jo murun kainalossa. ♥

Nyt on pakkailut kesken ja mietin kuin monet kengät voi ottaa mukaan viiden päivän reissulle? :D

Baari-illan jälkiselvittelyt

Johonkin on nyt saatava kirjottaa nää ajatukset ja toivottavasti myös saada jonkun ulkopuolisen mielipide asiaan.

Lauantaina olin baarissa kaverin kavereiden kanssa (ketään niistä en ollu kyl aiemmin tavannu :D) porukassa, ja mukana oli yks jätkä (22 v ja tää mun kaveri ei sitä tunne eli tää jätkä on niinku kaverin kaverin kaveri... :D) jonka kanssa olin oikeestaa koko illan enemmän tai vähemmän, välillä ihan kahestaankin. Juteltiin vähän niitä näitä (mitä ny tosi kovalta musiikilta pysty toisen korvaan huutamaan), tanssittiin melko lähekkäin ja näin. Mies osoitti kiinnostuksen merkkejä mutta vetäydyin kohteliaasti kauemmas esim. jos tanssiminen oli liian intiimiä. Kun olin lähdössä kotiin niin mies sanoi että olis kiva tutustua muhun vähän paremmin, ja vasta siinä vaiheessa hänelle selvis että oonki jo varattu. Näin miten tää mies oikeesti oli pettyny.

Seuraavana päivänä sit kuulin mun kaverilta että tää mies on vaa puhunu musta kavereilleen ja on siitä jutusta nyt iha paskana... Ja voin sanoo että mullaki on paska fiilis nyt sen takia. Tää mies oli tosi mukava ja fiksu kaveri, ja ihan näin rehellisesti sanottuna jos oisin sinkku ni oisin halunnu tavata toistekin.

Mun olis pitäny kertoo heti alkuillasta sillekin (toisista ainakin muutama ties) että oon varattu. Jos baarissa sanoo jollekin miehelle hetikättelyssä että oon sit varattu ni se on vähä sama ku "pysy perkele kaukana musta", ja oisko se sit tanssinu mun kanssa? Tuskin. Ehkä mä siks en kertonu, kai. Porukasta suurin osa katos jossakin vaiheessa, lähti pois ja kaks oli liimautuneena toisiinsa. Oisin jääny ilman tätä jätkää sit iha yksin ja saanu lähtee kotiin jo ennen puoltayötä, jee. Mä halusin tanssia ja pitää hauskaa ja musta siinä ei oo mitään väärää.


Musta ei oo oikeestaan koskaan ollu miehet kiinnostuneita ja nyt tuommonen ihastus tuntuu vähän omituiselta... Siis joku vieras, noin yllättäen on ihan oikeesti minusta kiinnostunu? En jotenki osaa suhtautua siihen. Ja kai mä jotenkin tykkäsinki siitä huomiosta jota mä siltä sain. Tai no, kyllä tykkäsin ja nautin siitä. Mä oon ihan lapsesta asti (kyllä, ihan oikeesti ala-asteikäsestä) rakastanu huomioo jota oon saanu pojilta ja nyt myöhemmin miehiltä (en mä sitä paljoo siis koskaan oo saanu :D mutta oon aina ollu pojista tosi kiinnostunu ja nauttinu niiltä saamastani huomiosta).


Noh nää mun kaverin kaverit oli myös ajatellu että enkö mä siks kertonu parisuhteestani että saisin ilmasia juomia jne. Mistään sellasesta ei todellakaan ollut kysymys, ihan ite maksoin kaiken. (Itse asiassa join baarissa vain yhden drinkin alkuillasta ja sitä ennen yhden Breezerin ja puolitoista 0,33 siideriä eli en ollu ees humalassa missään vaiheessa.) Ja tän että tää mies ei mulle tarjonnu mitään tein harvinaisen selväks myös mun kaverille (saa raukka olla viestinviejänä eikä ite ollu ees mukana baarissa, kuulee vaan tapahtumista kaikilta :D) että saa luvan kertoo niille kaikille että mulla ei oo tapana silleen käyttää miehiä hyväkseni. Ei oo kiva että tollaset uudet tuttavuudet ajattelee heti että oon iha paska muija. Musta on tosi ikävää että noin kävi.


Mä muutin toiselta puolelta Suomee miehen perässä. Mä jätin taakseni mun perheen, ystävät ja ja sit tää mies lähtee vaihto-oppilaaks jättää mut yksin vieraaseen kaupunkiin josta en tunne melkeinpä ketään. On välillä aika helvetin yksinäinen olo, ja kun kerrankin pääsin ulos (kyselin tosiaan kahtena vkloppuna kaikki kolme kaveria ja kukaa ei pystyny lähtee, taisin siitä joskus mainitakin...) niin halusin pitää hauskaa ja tanssia ja tuntea että mulla on kavereita ja olla hyvässä seurassa. Ja kyllä, nautin myös saamastani huomiosta. Ja koska mun mies ei nyt oo täällä, niin haen ilmeisesti sitä huomiota muualta. Oonko kauhee epäluotettava lumppu?

Mun pari kaveria lohduttelee mua että se jätkä tulee varmasti pettyy naisten kanssa vielä monta kertaa, että ei mun kannata sitä murehtia. Mutta mä nyt vaan vähän murehdin, ei se oo koskaan kiva loukata toista.


Tulipas ehkä jokseenkin sekava selostus, mutta olis kiva saada ulkopuolisen kommenttia. Teinkö väärin kun en heti kertonu olevani varattu? Kannattaako mun sotkeutua soppaan enempää? "Hyvittää" asiaa ja jos niin kenelle? Selitellä?

Tsekatkaa tää!

Ikisinkun blogista löyty loistava kilpailu johon oli pakko osallistua - ja omassa blogissaan "mainostamalla" saa ylimääräisen arvan. Mitäpä tuollaisen palkinnon eteen ei tekisi! ;)

http://ikisinkkuus.blogspot.com/2011/10/arvontaa.html