Elämäni KISSin mukaan

Tää on taas näitä naamakirjasta löydettyjä kyselyjä, mutta musta tää on tosi kiva!

Vastaa kysymyksiin käyttäen ainoastaan biisien nimiä YHDELTÄ ARTISTILTA. Yritä olla toistamatta samaa biisin nimeä. Se on paljon vaikeampaa kuin luulet!

Valitse artistisi (bändisi): KISS

Oletko mies vai nainen?

- Hard Luck Woman

Kuvaile itseäsi:

- Saint And Sinner

Miltä nyt tuntuu?

- Somewhere Between Heaven and Hell

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi:

- Got To Choose

Jos voisit mennä minne vaan, mihin menisit?

- Detroit Rock City

Mieleisin kuljetusmuotosi:

- Cadillac Dreams

 
Paras ystäväsi on:

- God of Thunder

Lempivärisi:

- Black Diamond

Millainen sää on:

- Heaven's On Fire

Lempi vuorokaudenaika:

- While The City Sleeps

Jos elämäsi olisi TV-sarja, mikä sen nimi olisi:

Hyvin jaksaa vaikka ikää on jo 58!

- Yes I Know

Mitä elämä on sinulle?

- Dreamin'

Nykyinen parisuhteesi:

- You're All That I Want / I Was Made For Lovin' You   <3

Mikä mättää?

- Hard Times

Odotan tulevalta:

- Flaming Youth

En pahastuisi:

- Rock And Roll All Nite

Pelkään:

- Killer

Paras neuvoni:

- Shout It Out Loud

Jos muuttaisin nimeni, se olisi:

- Beth

Lähtekää ihmeessä kaikki mukaan! ;)

Fiilistelyä kesän 2010 Sauna Open Airista Tampereelta

Hyyyytävän kylmää vettä

Tässä lähellä on vettä, ja ohi kävellessäni kattelin kuin se höyrysi. Ilma on -20 asteista ja sula vesi plussan puolella, joten se lämpimänä höyryää. Varmaan joo tosi lämmintä. :D

Sitten vielä söpöilyä, voiko ollakaan noin suloinen?! =)

Kisuli

Kusetusta

Löysin tietokoneen kirjanmerkeistä viime syksyltä tällaisen artikkelin. Tää on musta äärimmäisen mielenkiintonen ja haluan jakaa tän kaikkien lukijoiden kanssa. Pistää kyllä ajattelemaan että mitä paskaa sitä suuhusa laittaa valmisruokia syödessä.

Kohukirja paljastaa: Näin ruokateollisuus vedättää

Maailman paras äitin tonnikalasalaatti

Majailen edelleen täällä poikaystävän luona. Tarkotus oli että lähtisin keskiviikkona kotia kohti, mutta tänä aamuna tuli sitten viestiä että mut haluttas työhaastatteluun perjantaina. Olen täällä siis vielä muutaman päivän pidempään. :)

Tänään tein tonnikalasalaattia ruoan lisukkeeksi. Mun äiti on tehny sitä aina tällä ohjeella, ja musta tää on taivaallisen hyvää! Jotkut kummastelee joskus sitä kun laitan salaattiin omenoita ja juustoa. Mutta miks ei? Musta siinä ei oo mitään omituista kun oon aina tottunu syömään tätä salaattia!

Tonnikalasaatti

keitettyä makaronia

omenoita

juustoa (Oltermanni on parasta)

herne-maissi-paprika

tonnikalaa öljyssä

Eli kaikki vaan sekasin kulhoon (omenat ja juusto pilkottuna kuutioiksi). Tämän salaatin kanssa ehdottomasti parasta kastiketta on Meiran Amerikkalainen salaattikastike. Oon monia muitakin kastikkeita kokeillu, mutta mikään ei vedä edes vertoja tälle juuri tän salaatin kanssa.

Oli muuten aika hankalaa ja hidasta käydä ruokakaupassa. Oon tottunu käymään lähikaupassani ja laadin aina ostoslistankin kaupan pohjapiirros mielessäni, niin on helppo kerätä koriin kaikki tarpeellinen järjestyksessä. Nyt kuitenkin vieraassa kaupassa kun kaikki on aivan eri lailla ja eri järjestyksessä  meni aikaa harhaillessa hyllyjen välissä ja etsien ruokia mitä mistäkin. Ja kun vielä satuin kauppaan puolen päivän aikoihin, juuri silloin kun kaikki eläkeläismummot valtaavat kaupan ostoskärryineen. Mutta toisaalta, eipä mulla mikään kiire ollut. :)

Kauppareissulla näin Olli Hermanin! Hän on Reckless Loven Kuopiosta kotoisin oleva laulaja - siis lupsakka savolaenen. ;) Tämä komistus tuli juuri liukuportaista ja kävelin melkein häntä vastaan, en aluksi meinannut tunnistaa ja katsoessani häntä meidän katseemme kohtasivat! Aaahhh mun sydän suli siihen paikkaan... Siis onhan toi mies hei kuuma! Sillä on THE vatsalihakset!

kuva

Maanantaipäivä

Kirjottamisen halu on polttava vaikkei mulla ees mitään tärkeetä asiaa oo.

Viikonloppuna oltiin poikaystävän kanssa hänen porukoillaan. Lauantaina leikittiin lapsenvahtia ja rapsuteltiin koiria. Meikäläinen istuu kaikessa rauhassa sohvalla ja 80 kilonen bernhardilainen  nostaa etutassut syliin, oi miten sulosta se haluaa että rapsuttelen sitä! Eiku... Se hyppää kokonaan mun syliin!! Kunnon sylikoira joo. :D Mut sulosta!

Eilen illalla tuli poikaystävälle puhelu, olis kämppä tarjolla. Hyvän kokoinen, hyvä sijainti ja sopiva vuokra! Ainut vaan että kun mulla ei oo vielä työtä täällä... Parin viikon päästä kuulen yhestä paikasta jossa kävin haastattelussa torstaina (ja tää olis aivan unelmatyöpaikka, mä niiiin toivon että pääsisin sinne!) ja jos se paikka on mun, niin vois kattoo sitä kämppää uudestaan sit parin viikon päästä. Se vuokrataan kuulema vasta huhtikuusta eteenpäin, ja tää työ alkais joskus huhti-toukokuussa, ja mullahan on kkirjotuksia maaliskuun loppuun eli enpä sen aikaisemmin tänne pystyisi kunnolla muuttamaankaan.

Mua stressaa nyt aika paljon tää työtilanne. Tai siis työttömyystilanne lienee kuvaamampi ilmaus. Mun pitää oikeesti saada töitä... 

Mutta mietitäänpä ilosempia asioita. Ootan jo innolla sitä, että pääsen muuttamaan poikaystäväni kanssa yhteen! Ihanaa kun saan nukahtaa oman kullan kainaloon ja tuntea hänen vahvat käsivärret ympärilläni. Ihanaa herätä oman kullan vierestä ja antaa uninen aamusuukko. Haluan nähdä hänet joka päivä ja kuulla kuinka hänen päivänsä on mennyt. Haluan halata häntä, haluan katsella hänen kainalossaan komediaelokuvia. Haluan päästä jakamaan arjen hänen kanssaan.

 

Kuva

Etsin jotakin oikein suloisen romanttista kuvaa kirjoittamalla googleen rakkaus, ja etusivulla oli sitten linkki Hikipediaan sivulle Rakkaus: "Rakkaus on ajanjakso yksinäisyyden ja kyllästymisen välillä. Se on akuutti mielenterveyshäiriö". Oon monta monituista kertaa ennenkin naureskellut Hikipedian määritelmille, nyt tulee esimerkkinä mieleen "ei": "Suomeksi ei ei tarkoita mitään. Tai siis ainakaan jos nainen sanoo sen. "EI. Kaikki on kielletty." Pitää myös kuitenkin muistaa, että naisen kyllä on myös hyvin useassa tapauksessa ei. Samoin on naisen ei. Loogista eikö totta? Älä puhu naiselle logiikasta mitään - pahoitat vain mielesi."=D

Ärsyttävä kommentointi painosta

Miks ihmeessä jotkut ihmiset kuvittelee että niillä on oikeus heti ensikommentikseen sanoa "ootpas sinä pikkunen tyttö, et kyllä oo ruoka-aikaan ollu kotona kun oot nuin hirveen laiha" ja arvosteleva katse päästä varpaisiin. Tämän sanonut mies haastatteli minua työpaikkaa varten, eli tuskin olis kannattanu vastata "no susta näkee että oot kyllä aina ollu ruoka-aikaan kotona ja jälkiruokakin kelvannu paremmin kun hyvin kun jo tuolilta vyöryt yli". Olin vaan ihan hiljaa. Vittuako se sille kuuluu mitä mä painan. Toi on musta vaan niin törkeetä kommentoida toisten ihmisten painoo, oli sitten iso tai pieni. Oon siitä kirjottanuki joskus kunnon avautumisen. Mua vaan ärsyttää tommonen.

Aamiainen Tiffanylla

Katsokaa noita silmäripsiä!

Katsoin joku aika sitten elokuvan Aamiainen Tiffanylla. Minulla ei ollut kovinkaan suuria ennakko-odotuksia, vaikka tiesin toki kyseessä olevan todellisen klassikkoelokuvan. Mutta elokuva oli aivan loistava! Audrey Hepburn on yksi kauniimmista naisista joita tiedän. Klassisen tyylikäs kuvailee häntä ehkä parhaiten tässä elokuvassa. Meikki, hiukset ja asu ovat aina täydellisiä ja sointuvat kauniisti yhteen.

Hepburnin esittämä nuori nainen, Holly Golightly, on hyvin pirteä ja vauhdikas. Hän osaa hyötyä miehistä (kuinka moni nainen saa ravintolassa vessaan lähtiessään 50 dollaria puuterointirahaa?) ja hän pystyy täysin luonnollisesti kulkemaan ympäri asuntoaan pelkkä pyyhe ympärillään juhlavieraiden seassa. Kaikki vieraat viihtyvät hänen luonaan, hän hurmaa jo pelkällä olemuksellan. Hänellä on pokkaa kiivetä ikkunasta naapurin miehen asuntoon aamulla ja toki hän laittaa myös ruokaa - ja vaikka se ei ihan onnistuisikaan niin ei huolta!

Katsoessani tulin oikein itsekin hyvälle tuulelle Hepburnin hymyileväisyydestä! Aion katsoa muitakin hänen elokuviaan - ihan vaikka vain sen takia että saan ihailla hänen kauneuttaan.

The Gorgeous Blogger

Kiitos Suvi!   

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat."

Milloin aloitit blogisi?

Pitkän jahkailun jälkeen lopultakin marraskuussa 2010.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Kirjoitan eniten ihan omasta elämästäni. Teksti on yleensä aina just sitä mitä mieleen tulee. Päivän tapahtumia, ajatuksia, pohdiskelua. Joskus mukana on postauksia kirjoista, musiikista tai leffoista. Nyt juuri suurena asiana elämässäni on töiden saaminen, ylioppilaskirjoitukset, ammatinvalinta ja muuttaminen, eli niistä on tulossa varmaankin vielä enemmän tekstiä. :)

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

En esittele asujani enkä päivän ostoksiani. Muutenkaan mukana ei ole kuvia minusta (tahdon ainakin toistaiseksi pysyä edes jokseenkin anonyyminä :)). Blogi kertoo omasta elämästäni/ajatuksistani juuri sellaisena kuin se/ne on/ovat eikä keskity mihinkään tiettyyn aihepiiriin.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Innostuin viime syksynä lueskelemaan blogeja. Muutaman kuukauden ajan tyydyin pelkkään toisten tekstien lukemiseen mutta pikkuhiljaa minussa heräsi ajatus, että itsekin blogin pitäminen olisi mukavaa.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Haluaisin enemmän kuvia. Ei mitään weheartista otettuja, vaan itse ottamiani kuvia. Tykkään valokuvaamisesta ja kunhan saan hankittua kameran, on myös lisää kuvia tiedossa!

Laitan palkinnon eteenpäin seuraaville henkilöille jotka eivät tätä ole vielä saaneet ja joiden blogia olen seuraillut:

Janika: Mermaid's Diary

Elisa: New Life

Maija: Don't be fussy

18 paljastusta

Joku aika sitten hehkutin kuinka minulla on kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon, ja nyt en sitten ole käynyt kirjoittelemassa mitään moneen päivään... Hienoo! Nyt olen kuitenkin poikaystävän luona itsekseni ja koska hän on töissä, ehdin väsätä postauksen. :) Tänään on penkkaripäivä, mutta en osallistu penkkareihin. Aamulla kuulin radiosta että mun opiskelupaikkakunnalla oli mitattu aamulla pakkasta 35 astetta... Kivat niille jotka paleltuu rekkojen lavoilla! Voipi käydä aika viima ton kylmyyden lisäks (onneks sentään paistaa aurinko). Ja oikeastaan kukaan samassa koulussa olevista kavereistani ei osallistu penkkareihin, eli mitäpä siis itse siellä tekisin. Mielummin tulin jo eilen tänne ja sain nukkua yön poikaystävän kainalossa. =)

Mutta joo. Tämän kertaisen postauksen aiheena on tosiaankin paljastuksia minusta ja elämästäni. Osa näistä asioista on varmaan tullu jo esille blogissani aiemminkin. :)

1. Rakastan kynttilöitä (Onko mitään ihanampaa kuin käpertyä syksyisenä iltana vilttiin ja lukea hyvää kirjaa kynttilänvalossa?

2. Minulla on napalävistys. (Sen ottamisen jälkeen äiti hädin tuskin puhu mulle pariin viikkoon... Ei vissiin tykänny. :D Mutta asiahan on niin, että mun vartalo, mun elämä, eli mä teen niinku mä haluan enkä anna toisten päättää mun puolesta.)

3. En ole aamuvirkku (Ja tutkimusten mukaan ei ole suurin osa toisistakaan ihmisistä. Miksi koko yhteiskunnan toimintaa ei voisi siirtää tuntia-paria eteenpäin?)

4. Minulla on ollut kirkkaanpunaiset hiukset

5. En katso Salkkareita

6. Rakastan sinihomejuuston mauka, etenkin pitsassa

7. ...ja pitsahan on parasta kylmänä!

8. Opin lukemaan 5-vuotiaana

9. En harrasta tarpeeksi liikuntaa

10. Pyrin kierrättämään jätteitä ja muita tavaroita niin paljon kuin mahdollista (olen aika viherpiiperö ympäristö- ja ilmastonmuutosasioissa)

11. Olen ajanut moottorikelkalla ja -veneellä

12. Voin lähteä kouluun/kauppaan/keskustaan täysin ilman meikkiä

13. Tykkään ukonilmasta (salamat, ukkosen jyrinä, sade, raikas ilma jälkeenpäin... Täydellistä!)

14. Olen asunut yksin 15-vuotiaasta

15. En voi sietää epäoikeudenmukaisuutta

16. Tykkään enemmän rasvaisesta ja suolaisesta "roskaruoasta" (esim. Mäkkärin ruoat) kuin makeista herkuista

17. Minulla on klaustrofobia eli ahtaan paikan kammo. Ja jos paikka on suljettu enkä pääse pois heti kun haluan, niin... Ahdistus.

18. Lempielokuvani on Stand By Me

Ensimmäinen kokovartalokuva itsestäni blogissani!

Täydellinen valokuvaussää

Toissa viikonloppuna oli täydellinen valokuvaussää. Lämpömittari näytti rapiat -18 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Eihän sellaisena päivänä voi tehdä mitään muuta kuin lähteä ulon kameran kanssa!

Perjantain sähläilyt ja ihana ilta oman kullan kanssa

Kerroinkin jo muutama päivä sitten, että aion yllättää poikaystäväni laittamalla hänelle ruokaa. Perjantai ei sitten menny ihan suunnitelmien mukaan... :D

Olin äidinkielen tekstitaidon kokeessa vähän päälle yhteen asti (viimeisen vastauksen kohdalla alkoi kiinnostus jo vähän lopahtaa ja se tuli kirjoitettua jonkin verran hutaisten...) sitten menin kauppaan ja tultuani sieltä kassien kanssa huomasin kotipihassa että avain ei ole mukana, se jäi toisten housujen taskuun! Eipä auta kuin soittaa äitille ja kysyä josko hän olisi tänään töissä jotta pääsisin sisälle soittamatta isännöitsijälle ja maksamaan oven avaamisesta jotain 40 e...

Mutta voi prkl, eihän mulla tietenkään oo puhelinta mukana kun oli kirjoitukset! Eikun kadun varteen ja pysäyttämään seuraava vastaantulija. Selitin hänelle kuinka unohdin avaimen ja puhelimen ja sain lainata puhelinta. Onneksi äiti vastasi puhelimestaan, työpuhelimen numerosta mulla ei ole hajuakaan. Selitin tilanteen, no äiti on töissä vielä pari tuntia, "tuu hakee avain". NICE. Puhelimenlainaajamies toivotteli vielä "tsemppiä jatkoon" nähdessään ilmeisesti lannistuneen ilmeeni. :D

En viittiny kauppakasseja lähtee kantamaan, niinpä vein ne kaupan eteiseen säilöön. Kaapit toimivat 50 snt kolikolla, ja onko mulla semmosta - no EI. Kysyn vieressä olevalta vanhempaa naista vaihtamaan 2 e kolikon pienemmäksi, mutta valitettasti hänellä ei ole niin paljoa. Jostain syystä hän on kuitenkin niin ihana että päättää antaa minulle 50 snt. Kiittelin häntä varmaankin viisi kertaa! :)

Sitten eikun kävelemäänn äitin työpaikalle reilu 2 km. Olin suorastaan ihmeissäni että oli mukavan kirpeä noin -13 asteinen pakkasilma ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Jotenkin olis ollu niin mun tuuria ja tuohon tilanteeseen sopivaa että olis satanu lunta ja tuullu suoraan naamaan. :D

Sain avaimen, sitten kassien haun kautta kotiin ruoanlaittoon. Tohon sähellykseen tuhraantu aikaa ihan tarpeeks kun paljon oli vielä tehtävää. Ruoanlaitossa menikin sitten oikeestaan koko loppupäivä. :)

Perjantain menu oli siis seuraavanlainen: katkarapusalaatti, patonkia, jauheliharullat ja suklaakeksejä.

Kuva on otettu 2 megapikselin kamerakännykällä joten se ei ole kovinkaan hyvälaatuinen. Kuorrutteena on valkosuklaata ja maitosuklaaraitoja. Kirjan kuvassa keksit olivat (of course :D) paljon paremman näköisiä. Sanoin sitä poikaystävällenikin, ja hän sanoi että siinä ne on tehty oikealla muotilla jne. Kerroin että käytin itekin kyllä pyöreää muottia, niin hän äärimmäisen ystävällisesti sitten kysyi "no miks nää ei sitten oo pyöreitä vaan ton muotosia?!" Joo-o kiitti kulta, oot ihana! <3 :D

En tosiaan oo mikään ruoanlaittajaihminen ja musta ei ikinä tuu pullantuoksusta kotiäitiä. Halusin kuitenkin hemmotella kultaani laittamalla hänelle itse ruokaa ja hän arvosti elettäni. Laitoin vielä oikein romanttista musiikkia soimaan ja sytytin kynttilöitä. <3

Mulla on mielessä tosi monta aihetta joista haluisin kirjottaa... Iski kunnon blogikärpäsen purema! Ensi viikolla ohjelmassa on maanantaina viime jakson kokeiden palautuspäivä, tiistaina englannin kuuntelukoe ja ranskan kuuntelukoken harjoituskuuntelu (vapaaehtoinen tietenkin), keskiviikkona ranskan kuuntelukoe (hui!) ja torstaina penkkarit. Ei siis ole mitenkään työntäyteisiä päiviä, eli pitäisi hyvin olla aikaa käydä kirjoittelemassa tänne! =)

...mua vähän häiritsee se, että näissä blogiteksteissä aika on 10 h jäljessä. Jos joku tietää, mistä saisin ajan muutettua oikeaksi, olisi kiva jos kertoisit. :)

Leipomuksia

Lupailin vähän laittaa tänne kuvia viikonlopun leipomuksistani, eli tässä niitä tulee.

Tumma- ja valkosuklaakakku

Suklaa-mascarponekonvehdit

Huomatkaa leipomuksiin sointuva äitin pöytäliina! :D

Suklaaleipuri

Sain joululahjaksi kirjan Ruokasuosikit: Suklaa ja nyt innostuin leipomaan kaikkia ihania suklaaherkkuja! Viikonloppna taioin siskojenki kanssa Tumma- ja valkosuklaakakun (täytteen ohjetta hieman soveltaen) ja nyt olen tekemässä Suklaa-mascarponekonvehteja. En tosin löytänyt lähikaupasta (olen äitini luona ja tämän kotipaikkakuntani "ydinkeskusta" koostuu kahdesta ruokakaupasta, kirkosta ja sinisestä kunnantalosta joka ei käy lainkaan muiden rakennusten väriin :D) mascarponejuustoa, joten valitsin rasvaisimman tuorejuuston. Saa nähdä millaisia noista torttusista tulee. :) Ehkä jopa kuvamateriaalia luvassa!

Pitänee hieman selventää, minä en ole mitään ruoanlaittajatyyppiä. Ruoan laittaminen pelkästään itselleni tuntuu jokseenkin tylsältä ja turhalta, ja samaa ruokaa pitäisi syödä koko viikko (toki pakastin on keksitty, mutta silti). Jos olen kullan kanssa, laitan hänen kanssaan mielelläni ruokaa. (Hän osaa laittaa hyvää ruokaa ja kokkailee paljon itselleen. Ihana mies!) Ja hän tietää sen, että en ole mitenkään erityisen innokas ruoanlaittaja. Tänä viikonloppuna kulta tulee mun luo, ja ajattelin yllättää hänet laittamalla ruokaa! Lupasin hänelle että teen perjantai-illaksi jotakin ruokaa ja hän oli jo ihan ihmeissään. Eipä mies tiedä että aion tehdä myös patonkia omin pikku kätösin ja leipoa jotakin ihanaa suussasulavaa suklaaherkkua! Odotan innolla kultani ilmettä. <3 Ja eikös sitä sanota, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. ;)

Söpöilyä

Kuva 1

 

 

 

Tää on niiiin söpö! <3 =)

Kiva perjantai

Tänään on ollut siis mukava päivä. :) Olin neljä ja puol tuntia kaverin luona siivoomassa ja järjestelemässä hänen ja poikaystävänsä uutta kämppää. (No ei koko aika siivotessa menny, palloiltiin vaan ja syötiin jäätelöä myös jne :D) Oli kyllä tosi mukavaa viettää aikaa hyvän ystävän kanssa jutustellen kaikkea mukavaa! Viime aikoina näkeminen on jäänyt muutamaan kertaan viikossa pariin tuntiin kerrallaan... On ollu suunnitelmissa jo monta kuukautta, että pidettäs  pitkästä aikaa kahestaan oma tyttöjen ilta mun luona hyvien juomien ja leffojen parissa. Ei oo vieläkään tapahtunu... Mut toivottavasti joskus tässä. :)

En tahdo kuolla, en vain jaksa elää

Luin kirjan nimeltä En tahdo kuolla, en vain jaksa elää. Kirjan on kirjoittanut ruotsalainen teologian tohtori ja etiikan tutkija Ann Heberlein, joka kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

"En tahdo kuolla, en vain jaksa elää. Aito apori, ratkaisematon filosofinen dilemma, ahdistava tilanne itsessään, jos unohdetaan että useimmiten oma ahdistukseni saa minut pitämään elämää arvottomana ja ajattelemaan että se pitäisi siksi lopettaa. Se sattuu liikaa. Joskus. Joskus se on vain sietämätöntä. Tämä arki. Tämä murhe. Tämä ruma elämä. Tämä latteus. Tämä typeryys. Kaikki mitä te ette ymmärrä. Anteeksi. Se oli tarpeetonta. Anteeksi."

Kirja on ajoittain aika rankkaa luettavaa. Heberlein kertoo avoimesti sairaudestaan, siitä, kuinka arkipäiväisetkin asiat voivat olla lähestulkoon ylitsepääsemättömän hankalia.

"Hiusten peseminen. Minun pitää pestä hiukset. Minun pitää pestä hiukset. Miksi minun pitää pestä hiukset? Miksi ihmiset tekevät sellaista, pesevät hiuksiaan? Millä tavoin se on oleellista? Millä tavoin se on tärkeää?" 

"Minun ongelmani on etten voi lakata ajattelemasta. Voin lakata tuntemasta (silloin ongelmat yleensä alkavat), mutta en ajattelemasta. Vuorokauden ympäri, joka sekunti, ajatukset jauhavat sikin sokin, ympäri ämpäri, toisiinsa sotkeutuneina, kiemurtelevat taas neljäänviiteenkuuteenseitsemään suuntaan ja silloin lakkaan tuntemasta, ajattelen vain, ja kaikki romahtaa." 

Heberlein pohtii itsemurhan oikeutusta. Jos elämä on lahja Jumalalta, onko ihmisellä oikeus tappaa itsensä?

"Mutta se lahja? Eikö lahjasta ole oikeutta kieltäytyä siksi, että se on lahja? Jos lahjasta ei ole mahdollista kohteliaasti mutta päättäväisesti kieltäytyä, se ei ole lahja eikä trjous, vaan pakko, vaatimus. Mitä sinulla on oikeus vaatia minulta, Jumala? Millä oikeudella vaadit että minun pitää hyväksyä lahjasi? Minusta lahjasi on raskas kantaa. Minusta sen mukana tulee paljon vaatimuksia. Suuria vaatimuksia. Paljon kärsimystä. Ja vähän tukea."

Hän kirjoittaa myös siitä, onko hänellä oikeutta olla masentunut kaiken muun maailman puheen keskellä.

"Kyllä, tiedän että maailma on täynnä kaikkea paskaa. Täynnä pahaa. Olen tuskallinen teitoinen pedofiliasta, ihmiskaupasta, Burman tilanteesta, lapsisotilaista, - - -, siitä että naisia ja lapsia pahoinpidellään, raiskataan ja silvotaan, ja miehiäkin ei sen puoleen, ja että ihmiset kohtelevat toisiaan sikamaisesti. Tämä maailma on yhtä kärsimystä. Helvetillistä kärsimystä. Loputonta kärsimystä. Yhtä helvetin tuskaa. Mikä oikeus minulla siis on istua keittiönsohvallani Österlenissä ja potea ahdistusta? Helvetin itsekeskeistä. Minä tässä muka. - - - Ei, minun ahdistukseni on hyvin yksityistä. Alhaista. Itsekeskeistä. Minä olen itsekeskeinen. Olen säälittävä. Kurja. En saisi olla olemassa. En Saisi Olla Olemassa."

Kirjaa oli mielenkiintoista ja avartavaa lukea. Jos psykologia/mielenterveys kiinnostaa, tai jos lähipiirissä on joku joka sairastaa jonkinlaista mielenterveyteen liittyvää sairautta, suosittelen kirjan lukemista.

Hammaslääkäriajan varauksen ongelmallisuus

Eipä tullu sitten työpaikkaa Disneyland Parisista (tiedän kyllä itekin mikä meni haastattelussa pieleen ja yhtäänhän en siihen harjotellu tai mitään :D). En mä oikeestaan oo ollenkaan pettyny, sillä vaikka mä oisin paikan saanu niin olisin aika tarkkaan ja pitkään miettiny sitä, että lähtisinkö sinne kuitenkaan. Nyt ei tartte sitä ratkaisua tehdä itse, eli tavallaan helpotus. :) Ensi vuonna haen uudestaan, silloin elämäntilanne on sellainen että lähteminen olisi helpompaa! :)

Varasin tänään hammastarkastusajan. Soitin ensin opiskelupaikkakuntani (asun siis täällä mutta virallisesti olen kirjoilla kotipaikkakunnallani) kunnan hammaslääkäriin, jonotusaika on puoli vuotta! Sitten soitin kotipaikkakuntani hammaslääkäriin, sain ajan alle kolmen viikon päästä. Interesting.

Puhelinmyyjä - ja ylpeä siitä!

Otsikko kertookin jo oleellisen. Eli tosiaan meikäläinen on se ärsyttävä tyyppi, joka herättää sut aamuyhdeksältä tekopirteällä äänellä, häiritsee sua kun oot just kaupan kassalla näppäilemässä tunnuslukua ja yrittää väkisin tyrkyttää sua ostamaan jotakin koska SÄ TARVIIT sen etkä VOI elää ilman sitä!

Juu ei. Mä en oo tuollanen puhelinmyyjä, en oo koskaan ollu enkä tuu koskaan olemaan. :D Ja myönnän ihan ääneen, että mä tykkäsin siitä työstä. :)

Oon siis myyny aikakauslehtiä ja yrityshakemistopalveluita/mainostilaa. Ja alotin työn melkei heti kun täytin 15.

Puhelinmyyntityö on henkisesti rankkaa. Vaikka sitä ei uskos. Sitä ei voi ymmärtää kukaan muu, kun sellanen henkilö joka on tehny sitä työtä - pidempään kun kokeillu päivän. Mä oon ollu puhelinmyyjänä kolmena edellisenä kesänä ja vielä parina syksynä koulun ohessa, eli mä todellakin tiedän mistä puhun. Työn aikana oon nähny monia, jotka käy just kokeilee työtä päivän tai kaks ja kun ensimmäinen vähän ikävämpi kommentti luurin toisesta päästä tulee vastaan niin lopettaa työn. Joo eihän se työ oo aina mitään ruusuilla tanssimista eikä sitä rahaa ala tulee ovista ja ikkunoista vaikka melkeinpä niin työpaikkailmotuksissa lupaillaan. Aina löytyy niitä ikäviä asiakkaita jotka ilkeilee, mutta pitää ottaa asenteeks että ne ei sano sitä just mulle, niillä on vaan joku yleisvitutus puhelinmyyjiä kohtaan tai huono päivä. Mutta kuitenkin, tartteeko sitä pahaa oloa purkaa viattomaan puhelinmyyjään? Siellä langan toisessa päässä voi olla hyvinkin nuori herkkä tyttö. Mä en oo sulle tehny mitään pahaa, ei mulle tartte huutaa ja ei mua tartte haukkua. Mä teen vaan työtäni!

Miksi puhelinmyyjiä väitetään huijareiksi? Kuinka monelle puhelinmyyjä oikeesti on laittanu lehden tulemaan vaikka ko henkilö ei sitä ole tilannut? Tää on vaan joku urbaani legenda, ja kun tutuntutun serkun kaima joskus kerto miten sen mummon siskoo huijattiin, niin sitten koko suku ja lähipiiri kaupan kassoja myöten pitää kaikkia puhelinmyyjiä huijareina. On totta, että vanhat ihmiset on suuri asiakasryhmä puhelinmyyntifirmoille, ja ehkä jotkut myyjät jopa käyttävät heitä hyväkseen pitäen heitä helppoina asiakkaina. Ite en oo koskaan myyny lehtee sellaselle henkilölle, joka ei vaikuta olevan täysin ajan tasalla tilauksesta. Tulee vaan turhaa harmia sukulaisille niitä lehtiä peruutellessa.

Sit kans mä en ymmärrä näitä ihmisiä jotka vastaa puhelimeen ja sanoo että ei voi just nyt puhua kun on kaupan kassalla töissä tai opettamassa. Mä en voi ymmärtää, MIKS nää ihmiset sit edes vastaa puhelimeen?!

Toki puhelinmyynnissä on paljon hyviäkin puolia! Musta on ihanaa jäädä jutustelemaan esimerkiksi jonkun vanhemman henkilön kanssa, vaikka hän ei lehteä tilaisikaan niin kyllä minä ehdin hänen kanssaan juttelemaan. Se piristää kummankin päivää. Ja oon mä saanu muutaman treffikutsunkin! ;) Eräs mies tilasi lehden lapsilleen exänsä osoitteeseen ja pyysi minua kahville - lupasi maksaa junamatkatkin. Tuskin mies tiesi että linjan toisessa päässä olikin hädin tuskin 15-vuotias teinityttö? :D 

Pari päivää sitten sähköpostissa oli tällanen viesti:

"Moi,

Tarjolla olisi heti töitä. Voitko ottaa heti yhteyttä puhelimitse toimistoomme puh..."

Pakko myöntää että piristi kyllä päivää! Tuo maili mukaan lukien mua on jo neljä kertaa tässä puolentoista kuukauden sisään kyselty puhelinmyyjäks. :D Mulla on paljon kokemusta puhelinmyyntityöstä, nimittäin suurin osa sitä työtä tekevistä tekee sitä just sen pari päivää, melkein kaikki loput ehkä yhden kesän väkipakolla ja sitten "ei ikinä enää". Mä oon kuitenkin palannu siihen työhön uudestaan ja uudestaan. Se kertoo siitä että mä oon oikeesti osannu tehdä sitä työtä, ollu hyvä siinä ja tykänny siitä. Eli sen alan hommia saisin suunnilleen sormia napsauttamalla. =D

Mutta oon kuitenkin nyt tehny sen päätöksen että en tee puhelinmyyntityötä enää ja oon kertonu sen kyselijöille. Eiköhän ne ajat oo mun osalta nyt ohi. Haluan saada monipuolista työkokemusta. Toisaalta jos mä en saa mitään muita töitä, niin mulla on aina tuo puhelinmyynti takaporttina ja onhan se ihan hyvä. Niitä töitä saisin ihan helposti millon vaan, just mun kokemuksen ja hyvän tuloksen takia.

Mulle on joskus erinäisissä tilanteissa sanottu että oon hyvä puhumaan. Synnynnäinen puhelinmyyjä siis? :D Mutta joo, pystysin kirjottaa puhelinmyynnistä vaikka kokonaisen kirjan. :D

Viikonloppuna muuten kuulin hassun jutun linja-autossa, eräs rouva komensi miestään "siirry nyt siitä että ihmisetkin pääsee". Mikähän tämä mies oli jos ei ihmiseksi luokitella rouvan mukaan...? :D

Täällä tapahtuu jotain ihan mystistä. Oon pistäny herätyskellon herättää 7.20, mutta se on kumpanakin aamuna tällä viikolla soinu klo 4.25...?! Mä en halua että se on rikki. :( Sain sen 6-vuotis lahjaks kummeilta ja siitä asti se on ollu mulla käytössä. =) Siinä on söpöjä nalleja. <3