lauantai 31. joulukuuta 2011

Happy New Year ! ! !




Ens vuonna se muuttuu, kaikki paremmaks taittuu, uus vuosi ku vaihtuu
Jos jaksat sä painaa, joku vielä sua muistaa, sua selkään taputtaa
2012 JEEEE!


http://lolsnaps.com/upload_pic/10520.jpg


maanantai 19. joulukuuta 2011

My Christmas

Lahjojen paketointia (kuin söpöt pakettikortit oikeesti? ♥)




Yksi mun suosikeimmista joulukoristeista

Kynttilöitä


Mun kaveri opetti joskus mut syömään liköörikonvehteja ja siitä lähtien ne on kuulunu joka jouluun. Nyt oli tullu jotain uusia makuja, joissa mansikkamargarita!
Piparien koristelua

tiistai 13. joulukuuta 2011

Parisuhde nuorena vs. villit sinkkuvuodet

Tuotapa mietimme tänään kaverimme kanssa lenkkeillessä. Kumpikin olemme onnellisissa parisuhteessa ja asumme yhdessä ihanan miehen kanssa. Mutta. Kumpikin mietitään millasta olis viettää villejä sinkkuvuosia.

Mä aloin seurustelemaan mun miehen kanssa 16-vuotiaana (vajaa paria kuukautta vaille 17), eli melko nuorena. Tai no, nytkin mä oon vasta 18, mä oon tosi nuori. Mut ei mulla oo ehtiny koskaan olla mitään villejä sinkkuvuosia.
Toisaalta mä haluaisin kokee sellasta. Ois kiva tanssia baareissa miesten kanssa ilman huolen häivää, nauttia huomiosta flirttailla, pussailla jne. Käydä treffeillä ja vaikka harrastaa yhden illan juttuja.

Mutta mä rakastan mun miestä. Se, mitä meillä on, on jotain niin upeaa ja ainutlaatuista, etten mä halua sitä menettä. En. Enkä halua edes kuvitella mun miestä toisen naisen kanssa. (Se tuntuu pahimmalta! :D) Musta on ihanaa kun mulla on kotona mies jonka kainaloon käpertyä ja jonka kanssa jakaa tavallinen arki ja vaan olla.

Sinkulla ei ois sellasta. Ei se läheisyys ja huomio mitä satunnaisesti saa, oo ollenkaan sama asia.

Mut ainahan ruoho on vihreempää aidan toisella puolella. Mä en oo koskaan viettäny mitään sinkkuvuosia niin en tiedä millasta se on ja tavallaan haluaisin kokeilla. Mutta en mä halua erota miehestäni. Ja ainahan se ruoho on vihreempää aidan toisella puolella - varmasti monet sinkut kaipaa parisuhdetta ja sitä että voi jakaa sen tavallisen arjen jonkun kanssa. :)

Vaikka mä tämmösiä mietin, niin olen nyt onnellinen. ♥

maanantai 12. joulukuuta 2011

Ensimmäinen joulutunnelma ♥

Tänään mulla on vapaapäivä, huomenna samoin. Mun piti tänään lähtee anopin luokse leipomaan jouluruokia, mutta menenki varmaan vasta huomenna.

Oon pessy pari koneellista pyykkiä, ottanu edelliset pyykit kuivumasta, kastellu kukat, lukenu Aku Ankkaa ja tiskannu. Ajattelin vielä paketoida joululahjoja. 

Tänään laitoin pienet jouluvalot ja nyt fiilistelen täällä niiden, pienen lampun ja kynttilöiden valossa. ♥  Ja kuuntelen joulumusiikkia. Mulla on täällä sellanen mukava, kotoisa joulutunnelma, ja loppupäivän ihan löhöilen ja rentoudun nauttien vapaapäivästä, pitkästä aikaa. :)


http://weheartit.com/entry/19195980

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Talviautoilua

En oo vielä autoillu yhtenäkään talvena (kortinhan sain kesällä) oikeesti liikenteessä (pientä pelleilyä jäällä ei lasketa talviautoiluks :D), joten mielenkiintosia hetkiä on ollu takana. Ja veikkaan että edessä vielä paljon enemmän... :D

Ekan pakkasyön jälkeen auton ovet oli jäätyny kiinni. Mitä teen ekana ku tulee joku ongelma auton kanssa (niinku sillon ku akku loppu)? Soitan mun miehelle. Paljon se sieltä Saksasta pystyy auttaa! :D Mies anto ohjeeks että ei siinä auta ku repiä joku ovi auki, mieluiten takaovi ettei niin haittaa jos kahva hajoo. No meikäläinen sit taisteli viitisen minuuttia että sai takaoven auki, kömpi autoon ja etti lumiharjan. Sitte alko operaatio auton ikkunoiden rapsutus jäästä. Oli tosi aurinkoista (just ihana talvikeli, pieni kirpeä pakkanen ja aurinko ), niinpä kun liikkeelle pääsin ja ikkunaan jääneeseen pieneen jäähän erään risteyksen jälkeen paisto aurinko, häikäs se aika ikävästi. Suomeks sanottuna en nähny yhtään mitään ku peilas niin pahasti. Eikun auto tien sivuun ja lisää rapsuttelemaan jäätä. :D

Moottoritielläkin oli aika ikävä ajella kun jäisestä tiestä häikäs niin pirusti. Siinä ajellessa, satanen lasissa, auto suli sen verran että etuovi (joka ilmeisesti lukon kohdalta vähäsen aukes kun yritin, tiivisteestä yläreunasta oli jäässä) päätti sit aueta. Meikäläinen ohja ayhdellä kädellä liukkaalal tiellä ja toisella kädellä pitelee etuovesta (onneks oli kuskin puoleinen) kiinni ja pienessä päässä miettii että mitähän nyt. :D No onneks oli liittymä vajaa kilsan päässä ni ajoin siihen ja pysäytin ja laitoin oven kunnolla kiinni.

Pari kertaa meinas myös perä lähtee alta. Tai siis lähtikin, vähäsen liukasti... Takaveto.   =D

Alkusyksyllä vesi oli juossu konepeltiä pitkin jättäen hienon kuvioinnin

Tässä joku päivä oli auto paksun ja tosi raskaan sohjolumikerroksen peittämä. Kiva sitä märkää loskaa siitä harjailla... Iteki yltäpäältä märkä (oon taitava). Ois sellasta kivaa kevyttä puuterilunta, paljon mukavampi ois sitä harjata pois auton päältä. 

Niin ja sit parina päivänä on ollu ihan kaamee lumituisku. Yhesti myös tuuli todella kovaa (eli lunta tuiskutti suoraan lasiin tosi kivasti ja näkyvyys oli mitä mahtavin) ja pari kertaa tunsin miten se tuuli tarttu autoon.

Välillä ottaa vähän vaikeesti autoraukalla käynnistyminen. :/ Saa nähdä miten selviin ku tulee kunnon pakkaset. Meillä kun ei tolppapaikkaa ole...

Töistä kun oon iltavuorosta lähteny ja parkkipaikka ollu tyhjä niin TUNNUSTAN, oon vähäsen leikkiny autolla. :D Pitäähän sitä vähäsen kokeilla miten se pyörähtää! Mutta todellakin, tyhjällä parkkipaikalla, liikenteessä en leiki vaan ajan varovaisesti. Niinkun aluks totesin, on talviautoilu mulle vierasta ja kuskina en oo järin kokenut vaikka lähes päivittäin ajankin useamman kymmenen kilometriä. Muutaman kerran oon moottoritielläkin körötelly ihan kaheksaakymppiä...

ps. Muru tulee joululomalle Suomeen 10 yön päästä!

tiistai 6. joulukuuta 2011

Pyydä miespuolista henkilöä selittämään seuraavat asiat

Pyydä miespuolista henkilöä selittämään seuraavat asiat:

Kylmävahaliuskat: ne on karvojen poistoon sellasia liuskoi mistä repästään se suoja pois läimästää ihoon ja repästään pois

Mitä eroa on puuterilla ja meikkipuuterilla? puuteri peittää ihohuokoset, meikkipuuteri peittää myös rypyt?

Tuubitoppi: se on sellanen säkki mistä on leikattu pohja pois ja sit pistetty narut olkaimiks?

Legginsit: ne on ne helvetin pitkätkalsarit 

Mitä eroa on hajuvesissä Eau de Toiletella ja Eau de Parfumella? toilette on semmoset 90% halvempi (toim.huom. mies osti mulle Eau de Parfumea <3)

Eyeliner: se on se musta kynä mikä vedetään ripsien ympärille?

o.b: epäonnistunu hymiö? 

Mitä eroa on kuorinta- ja meikinpoistoaineella?  no just.. kuorinta touhulla kuoritaan kuolleet ihosolut pois ja puhdistetaan ihoo, meikinpoistoaineella poistetaan meikit?! 

Push up: rintaliivit millä tungetaan rintoja ylöspäin ja yhteen.. huijataan miehiä kuvitteleen että on "hyvät" tissit  

Louis Vuitton: ainaki laukkuja touhuaa

Botox: paskaa mitä jotkut tunkee huuleen ja "tasottaa" sillä ryppyjä, tai muuten suurentaa huulia

Stay up: polvisukkii pitemmät sukat

Geishakuulat: lantiopohjan lihaksien treenaukseen 

Pedikyyri: kynsien hinkkaus (turhuutta) eiku vittu menikö nyt sekasi manikyyrin kans x)

Manikyyri: nyt on kyl pakko myöntää et en tiä

Rakennekynnet: ne on ne feikki kynnet

Mitä eroa on pikkuhousunsuojalla ja kuukautissuojalla? kuukautissuoja on leveempi ja imukykysempi

Mitä ovat sormikiharat?  sellaset sormen paksusella rullalla, kiharan yhden kierroksen kehän pituus noin sama ku sormen ympärysmitta (toim.huom. viittä vaille valmis insinöörimies :D)

Kuukuppi: onko tuo se naisten ehkäsyväline?

Mitä eroa on minipillereillä ja e-pillereillä? ...mistä vitu kosmosta sä näitä kysymyksiä revit? en kyllä tiä

...mun mies on perillä naisten maailmasta. <3 :) Jos tämmösen vastaavan tekis jostai miesten jutuista, vaikkapa autoalan, kuinkahan ulalla olisin. :D

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Baaritanssahtelua

Eilen illalla kaveri sai suostuteltua mut lähtemään kanssaan baariin. Mua vähän väsytti ja maanantaina vanha kaveri ehkä tulee tänne ja lähetään baariin niin mietin että en ehkä viitti. Mut kuitenki puhuttiin ympäri ja lähdin - ja kyllä kannatti! :D Aloteltiin meillä mm. mustikkashoteilla, sitten mentiin baariin. Ihan muutama muukin oli menossa just samaan paikkaan, meinaan jonotettiin ulkona puol tuntia! Oli kova tuuli ja vielä vettä tihuutti niin jee. Porukkaa pääs jonon ohi ja välillä koko jono vaan seiso, ketään ei päästetty sisään ja sit välillä muutama kerrallaan. Liekkö narikalla ollu sit niin ruuhka että oli kivempi antaa ihmisten odottaa ulkona... 

Baarissa juotiin yhet juomat ja sit tanssittiin ja bailattiin. Ja tanssittiin. Ja bailattiin. Koko ilta! Siellä oli aivan helvetisti porukkaa ja oli iha sairaan kuuma. Mutta voi että me tanssittiin vaan, oli niiiin hauskaa! :)
Mulla oli jalassa (ekaa kertaa) mun ihanat pitsikorkkarit. <3 Ja niihin tosi hyvin sopiva sellanen pitsimäinen paita. Lasinsirut tuntu aika ikävästi kenkien pohjien läpi. Mut eipä ne pahemmin menoo haitannu. :D Vähän kyl oli loppuillasta jalat kipeet ku 10 cm koroilla bailannu hurjasti monta tuntia. Mut mitäs me pienistä!

Oltiin lähdössä pois vähän kolmen jälkeen ja jonotettiin narikasta takkeja jotain 20 minuuttia... Ihme sähellystä niiden järkkäreiden touhu siinä, kun antaa sen narikkalapun niin ne ei tiedä missä se numero on vaan ettiivät joka puolelta - hirveesti hyötyä tommsoesta systeemistä? Ja hyvin epämääräsessä järjestyksessä ottivat niitä narikkalappuja asiakkailta.

Mut ei tommoset pienet jutut haittaa kun ilta muuten oli niin huippuhauska! Ja en ollu humalassa. (Itse asiassa eilen tajusin että oon tasan kerran ollu oikeesti humalassa baarissa, aina muullon vaan vähäsen tai kokonaan selvä. :D) Baarireissu vei rahaa 15,5 e (5 e sisään, 3 e narikka ja 7,5 e juoma) ja löysin narikan edestä 2 e eli omaa rahaa meni 13,5 e. Ei baarissa tartte aina juoda itteensä känniin ja käyttää hirveesti rahaa. Näin oli oikein hyvä. Vettä tuli juotua kun oli niin kuuma. :D

Oli tosi tosi hauska ilta. Puhuttiin kaverin kanssa että tarttee ottaa tavaks tuo että käydään useemmin tanssimassa, niin hauskaa oli! ;)

Sit vielä yks tän hetken parhaista tanssibiiseistä (joka on muutenkin niin hyvä että saa automatkoilla mut säätää volumenappulaa):


tiistai 29. marraskuuta 2011

Kaukosuhteessa


MTV3 Helmen sivulla oli tällainen mielenkiintoinen ja elämäntilanteeseeni sopiva artikkeli. Mun piti laittaa tästä linkki edellisen psotauksen loppuun mutta halusin kirjottaa ja kommentoida tuota juttua enemmänki niin teenpä sitten ihan oman postausken sille.

Kun rakas asuu kaukana, avoin keskusteluyhteys on pariskunnan tärkein työkalu.
Tästä en voi olla enempää samaa mieltä. Mulle on muutenkin todella tärkeää että voin puhua tunteista mieheni kanssa - ja hän puhuu omistaan. Näin erossaollessa se vielä korostuu, koska me ei voida nähdä toisiamme, toistemme ilmeitä, eleitä ja reaktioita, kaikki on ainoastaan puheen varassa. En halua, että suhteemme menee siihen että ei puhuta asioista, tunteista, ajatuksista, loppuviimeks oikeestaan mistään. Oon nähny miten se tuhoaa avioliiton.

weheartit

Etäsuhteesta on myös hyötyä. Se auttaa näkemään rakkaan arvon.
Näin erossaollessa oon todellakin huomannu sen, että en halua olla miehestäni erossa. Haluan jakaa hänen kanssaan arkeni ja elämäni, kaikki pienetkin asiat.

weheartit
  
Olisi myös hyvä puhua siitä, miltä yksin oleminen tuntuu.
Harmi vaan, että mun mies ei oo kauheen hyvä puhumaan tunteistaan...

Mustasukkaisuusongelmia voi välttää puhumalla tarkkaan siitä, minkälaista toisen elämä uudessa kotimaassa on.
Miehen vaihdon alusta alkaen olen halunnut tietää, millaista siellä on, miltä tuntuu, mitä hän on tehnyt jne, kaikista pienistäkin asioista. En oo mustasukkainen siitä, ettäkö miehelläni olisi siellä jotain naisjuttuja. Muutin toiselta puolelta Suomea miehen perässä jättäen sinne perheeni, ystäväni, elämäni, vain tän miehen takia. Ehdittiin asua kesä yhdessä, ja sitten mies lähti vaihtoon. Mä jäin tänne yksin, vieraaseen kaupunkiin, josta en tunne kuin muutaman ihmisen, joita tapaan hyvin harvoin. Oon mustasukkanen siitä, että mies asuu uudessa maassa, tutustuu uusiin ihmisiin, kokee kaikkea uutta ja jännää ja kivaa, ja mä oon vaan niin pirun yksin. Ja kun mä oon tässä kaupungissa vaan tän miehen takia, ja sit meni tekee mulle tällasen tempun.

On hyvä muistaa, että uuteen maahan muuttaneellakin voi olla yksinäistä, sillä hän on irrallaan kaikesta tutusta.
Alkuun mä ajattelin just kaikkee mitä edelliseen kohtaan kirjotin. Kun mä ton tajusin, mun olo jonkun verran helpottu.

Paha mieli purkautuu riitelemällä pikkuasioista. Riitoja voi syntyä vasta silloin, kun pari tapaa pitkän eron jälkeen.
Me ei oo koskaan riidelty niin paljon kun nyt erossaollessa. Ei meillä oo oikeestaan koskaan ollu hirveesti riitoja. Yhden muistan joka oli just vähän ennen miehen lähtöö, muuten ollu lähinnä sellasia väittelyjä tai pieniä erimielisyyksiä. Nyt erossaollessa on riidelty. Pienistä asioista kasvaa jotenkin liian suuria ja riitaa tulee täysin turhista asioista... Tätä ei onneks oo ollu sillon kun olin Saksassa eikä nyt kun mies oli Suomessa, vaan nimenomaan erossaollessa.

weheartit

Löysin myös toisen kaukosuhteita käsittelevän jutun: Kun kulta on kaukana – kuinka selvitä kaukosuhteesta

Mä toivon todella, todella paljon, että tää erossaolo ei muuta meidän suhdetta, vaan kun mies tammikuussa tulee takaisin pysyvästi Suomeen, meidän suhteemme olisi samanlainen kuin ennen miehen lähtöä. Toivon, että tää erossaolo ei etäännytä meitä toisistamme. Toivon, että elämämme eivät olisi sitten liian erilaisia. Toivon, että kaikki olisi taas hyvin. ♥

Onko teillä kokemusta kaukosuhteesta? Jos niin millasia?


maanantai 28. marraskuuta 2011

Oman kullan kainalossa on niin lysti olla ♥

Heissan!

Takana on ihana viikonloppu oman kullan kanssa.
Mies tuli Suomeen perjantaina ja lähti tänään. Katottiin leffoja, syötiin, käytiin anoppilassa ja ihan vaan löhöiltiin sylikkäin. :)

Niinkun muutamasta edellisestä postauksesta on tainnu tulla ilmi, niin tuossa viikko-pari takaperin mulla meni vähän huonosti. Riideltiin miehen kanssa, ja tää välimatka tekee siitä vieläkin rasittavampaa. Inhoon jättää riitaa yön yli, mietin vaan sitä ja itken ja valvon kauan kun en saa nukuttua ja sit nukun huonosti. Jotenkin on saatu ihan pienistäkin ja melko turhistakin asioista väittelyä ja kaikki vaan paisuu isommaks ja hankalammaks kun ei voi toisen kanssa kasvokkain jutella vaan kaikki täytyy tehdä puhelimen välityksellä...

Noitten riitojen lisäks tunsin itteni tosi yksinäiseks. Useemman kerran pyysin muutamaa kaveria ulos, kahville, lenkille, jotain. Mut ei koskaan ollu aikaa mulle. Ja ei oo täällä edes miestä jonka kanssajutella asioista ja jonka kainaloon käpertyä kun oon yksinäinen ja harmittaa.

weheart
Noh, se siitä. Kaikki kuitenkin muuttu paremmaks, ja nyt tää miehen Suomessa käynti tuli tarpeeseen. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa. =) Edes tän viikonlopun ajan. Tällä kertaa miehen lähtö ei tuntunu niin pahalta kun on tiedossa se, koska seuraavan kerran nähdään. (24 yötä



weheart


weheart

lauantai 19. marraskuuta 2011

Pain

Miks mulla on näin paha olla. Miks mun pitää itkee joka ilta. Miks mä oon niin yksin. Miks mä en voi olla onnellinen. Miks mun pitää tuntee tätä tuskaa. Mitä mulle tapahtuu. Millon tää helpottaa. Millon mä en enää vaan jaksa.

Miks mun ei voi vaan olla hyvä olla?

perjantai 18. marraskuuta 2011

torstai 17. marraskuuta 2011

Heissan!

Meillä oli työpaikan pikkujoulut viime viikonloppuna. Käytiin keilaamassa, syötiin iha rikollisen hyvää lasagnee ja sit osa porukasta lähti jatkoille baariin. :) Tanssin niin että tuli tosi kuuma, ja oli ihan huippuhauska ilta kaikinpuolin. :) Oli niin mukavaa päästä ulos isommassa porukassa ja pitää hauskaa. Olin sillai ihan sopivasti humalassa vaan, yöunet jäi alle 4 h mittasiks kun seuraavana aamuna piti olla yheksältä junassa menossa iskää moikkaamaan. :) Ja mulle kun tosiaan tulee se krapula iha liian helposti. :D Ps.  mansikkamargaritat...Oih ja voih miten nannaa! <3 

Meillä on töissä uus työntekijä joka on ihan oranssi. Menny rusketustouhu iha pikkasen överiks? :D Esim. rystysissä näkee sellaset värikasaantumat. Eikö se (ja niin monet muut) oikeesti tajua miltä näyttää? Tähän nyt vois vetää kaikki sellasetki että käyttää liikaa meikkiä ja näyttää suunnilleen petolinnun perseeltä tai pukeutuu oikeesti kun huora... Sama laihduttamisen kanssa. Anorektikko ei nää sitä että on sairaalloisen laiha vaan pitää itteensä lihavana. Tää uus tyttökin kai ajattelee olevansa tosi kalpee? :D

Äitiltä sain ylioppilaslahjaks matkan Pariisiin. Oon aina halunnu sinne ja oon aina rakastanu ranskan kieltä ja Pariisia, koskaan en vaan oo siellä käyny. Huhtikuussa lähetään sinne äitin kanssa, jeee! Unelma toteutuu. =) 

Nyt on pari päivää tässä menny vähä huonommin parisuhteessa... Ja kun ei ees oo kunnon syytä. Se on tää välimatka. :/ En mä jaksa/viiti alkaa asiaa sen tarkemmin avaamaan, kun mä en tosiaan ees tiiä mistä me nyt riidellään/kiukutellaan/mökötetään. Jotenkin kun on keskusteluissa vaan jonku mesen/tekstareiden/puhelimen varassa niin ihan pienenpienistäkin asioista tulee isompia... Huoh. Noh, jospa tää tästä. Onneks mies tulee viikonlopuks Suomeen ens perjantaina.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Joo

SEn osaa sanoo ei. "Voitko tulla aiemmin töihin" no joo... "Haluatko alkaa Amnestyn lahjottajaks" no joo... "Liitytkö tähän kuntosaliin" no joo... "Haluatko alkaa Unicefin lahjottajaks" no joo... "Haluatko antaa koko omaisuutes Indokiinan nälkäänäkeville rammoille piisameille" NO VITTU JOO. Oon liian kiltti. :D

Eli Unicefin kaveri hyökkäs mun kimppuun tänää keskustassa. Siitä meni ohi monia mummoja yms mutta se oikeesti bongas mut jo kaukaa että "ton mä pysäytän" ja vaikka yritin kiertää sen ja vältin katsekontaktia (harkitsin jopa tien yli menemistä mutta olis pitäny tulla takasin sit myöhemmin niin en viittiny) nii silti se mut pysäytti. Onko mulla kaulassa joku kyltti "oon kiltti ja annan rahani iha minne vaan"? :D Tää mies oli ulkomaalanen, puhu englantia (ehkä siks ei mummoja pysäyttäny) ja jotain siinä selitteli ja olin sit että no joo, miks ei. Kysyin että miten pystyn sen sit lopettaa, niin jo siinä sopimuslapussa on  puhelinnumero.

Kun en oo nyt just opiskelija niin kyllä mulla on sen verran rahaa että voin vähäsen lahjottaa Unicefille joka kuukausi. Amnestyllehän lahjotin muutamia kuukausia kunnes lopetin (onnistu helposti yhellä puhelinsoitolla, ei kyselty ja syyllistetty mitään että miks lopetat vaan se oli ihan ok), ja kohteiltaan Unicef on sellanen jolle mielummin lahjotan. Annan tuohon hyväntekeväisyyteen nyt edes muutaman kuukauden ajan. Kyllä siitä ihan hyvä mieli tulee. Ja tuli varmasti myös tälle feissarille. :) Sanoin sille että oon ihan liian kiltti enkä osaa sanoo ei, niin se sano että mulla on vaan hyvä sydän. =)

Viikonlopun reissu meni hyvin, osasin ihan ite ajaa perille asti, ilman ensimmäistäkään eksymistä! :) En oo koskaan niin pitkää matkaa (150 km) ajanu ihan yksin ja vielä vieraaseen paikkaan. Oli mukava viikonloppu, oli tosi ihanaa nähdä ukkia pitkästä aikaa. :) Takasin tullessa mulla oli mukana äiti ja toinen pikkusisko, jotka oli täällä sit yhen yön. Tänään käytiin vähän kaupunkia kattelemassa ja syötiin aamupalaa kahvilassa. Ja sit mentiin aamupalajälkkärille Arnoldsiin. :D

Autoillessa oli myös yks vähän jännä hetki. Oltiin monikaistasella tiellä punasissa valoissa ekana ja takaa tulee ambulanssi kovaa kyytiä vilkut päällä ja ulvoen, takana oleva auto tööttää että äkkiä pois, ja musta kiinni koko tilanne että minne ja miten väistän isossa liikenteessä risteyksessä että ambulanssi pääsee. Jotenkin sit ajoin viereisen kaistan eteen sillai että takana tuleva autokin mahtu ja ambulanssi pääs jatkaa matkaa hidastelematta siitä. Ambulanssikuski ja takana tulevan auton kuski sit vilkutteli mulle kun ratkasin tilanteen niin hienosti :)


Mulla on tänään vapaapäivä, samoin huomenna.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Eksyäkö vai ei, kas siinäpä pulma


Mitäs jännää viime aikoina on tapahtunu? Eiku ai niin, ei mitään! :D Elämä menee sitä samaa rataa. oon varmaan sataseittemäntoista kertaa avannu tän postauksen kirjottamisikkunan, mutta sit on vaan lyöny tyhjää että niin, mitähän sitä kirjottas...

Tänään oon lähössä lenkille mun kaverin kanssa. On viimeks nähty syyskuussa! Sillä on ollu niin paljon koulukiireitä ja mä taas oon usein iltasin töissä pitkään... Mutta tosi kiva nähdä nyt pitkästä aikaa.

Niinku oon varmaan kertonu, niin mulla on täällä kaupungissa tasan kolme kaveria. Yks niistä on just tää tyttö jonka kanssa tutustuttiin keväällä mun muuton aikoihin ja kesällä yritettiin nähä ees kerran viikossa. Nyt sillä alko koulu elokuussa ja sillä on sen kanssa tosi paljon tekemistä ja stressiä ettei oo ehditty näkee hirveesti...

Toinen kaveri on mun pikkuserkku, joka muutti vähän samalta suunnalta tänne opiskelemaan. Oltiin molemmat että jee, tosi kivaa kun asutaan samassa kaupungissa niin voidaan nähdä usein. Ja paskanmarjat. Silläkin on koulun kanssa niin pirusti tekemistä että ei toivookaan että jossain välissä ehdittäs nähdä... :/ Kaks kertaa on nähty sen tänne muuton jälkeen. Jei. (Joskus lapsina oltiin parempia kavereita, yhen kerran meillä syötiin kasvihuoneesta kaikki tomaatit – mukaan lukien joka ikinen raaka vihreä tomaatti. Mun vanhemmat ei hirveesti tykänny. :D Hauska muisto. =))

Kolmas kaveri on miespuolinen nettituttu, josta mun avomies on muuten melko mustasukkanen. Sen kanssa on nähty tasan yhen kerran. On ollu suunnitelmissa jo pari viikkoo että käytäs kahvilla mutta ei aikataulut oo sopinu yhteen.

"Yksin olemisen ja yksinäisyyden ero on siinä, että yksin oleva viihtyy omassa seurassaan ja yksinäinen ahdistuu." (Trendi-lehti 10/2011) Mä sovin ajoittain noihin molempiin "kategorioihin". Oon aina viihtyny hyvin ihan omissa oloissani, ja pärjäsin oikein hyvin kun muutin nuorena pois kotoa asumaan itsekseni, eli viihdyn omassa seurassani. Mutta. Tulee myös niitä hetkiä kun en halua olla yksin, kun tarvitsen seuraa, kun ahdistun. Tarttisin oikesti kavereita. Ja nyt kun ei mieskään ole täällä niin olo on entistä yksinäisempi. Nyt aion yrittää oikein kovasti nähdä kaikkia (nii, ohan niitä kaikki kolme :D) kavereitani täällä, ihan vaikkapa vain kahvittelun merkeissä, edes nopeasti. Se ois mulle tärkeetä, ystävien seura.

Viikonlopuks on ihan kivoja suunnitelmia. :) Huomenna pitäs aamulla osata ajaa ihan ite Ukin 80-vuotis synttäripaikkaan. Vähän ennen määränpäätä nappaan äitin ja siskot juna-asemalta kyytiin. Ollaan siellä kaks yötä, eli tulen maanantaina takas ja sillon on mukana myös äiti ja toinen sisko. Mun ihana rakas avomieheni tosi kannustavasti totes että "lähe ajamaan ennen kuutta", ilmeisesti laski eksymisvaran mukaan. :D Ite en laske ihan noin isoa eksymisvaraa, mutta lähen kuitenkin ihan hyvissä ajoin ajamaan. Meidän perheessä ei musiikkimaut osu täysin yhteen, mutta tiätteks mitä - mun auto, mun musiikit! ;) (No okei miehen se auto kyl virallisesti on, mut anyway.) No kyllä oikeesti on musiikkia joka sopii kaikille. Kävinkin just kaivamassa cd-kaapista muutaman cd:n mukaan. Tulee muuten nykyisin kuunneltua tosi vähän cd:itä, kun on Spotify ja autossa kuuntelen aina radiota... Eikä meillä ees oo cd-soitinta. :D Mulla ei oo tapana pitää tietokonetta päällä muullon kun todella käytän sitä, niin sillon kuuntelen musiikkia sieltä Spotifysta, muulloin on ihan radio auki.

Kylläpäs ajatukset lähtee harhailemaan ja vaikka ei  mitään tähdellistä asiaa ollu niin tulee tällanen maratonpostaus? Noh ihan mukavaa kirjottaa omia ajatuksiaan. Ehkä ne tavallaan myös selkiytyy jotenkin kirjottaessa kun saa tuntojaan purkaa jonnekin. Vaikka eipä tässä mitään kauheen syviä tuntoja nyt ollut, mutta silti. :)

Pitäkää peukkuja että löydän perille eksymättä! Suurimmaks osaks matka on ihan suoraa tietä mutta mä oon oikeesti taitava.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Saako sitä sanoa

Kun kysytään "Mitä kuuluu?", niin täytyykö aina vastata että "Ihan hyvää", vai saako sanoa rehellisesti että huonoa?

torstai 27. lokakuuta 2011

Alkuviikko

Alkuviikko on tosiaan menny vähäsen sairastaessa... Kuumeen en antanu edes nousta vaan otin heti lääkettä kun kuumemittarin lukemat näytti liikaa. mun apteekista hakema nenän tukkosuuteen auttava suihke on jotain ihan ihme ainetta nimittäin toimii ihan sikanopeesti ja kuin unelma! Ei oo nenä yhtään tukossa ja voin helposti hengittaa. Ah ihanaa! :D
 
Maanantaina tosiaa autosta loppu akku, tiistaina sain siihen käynnistysapua ja ajoin sit pikku lenkin että se vähäsen latautus. Keskiviikkona olin lähdössä ostaa uutta akkua (se on ollu tarkotuksena ennen talven pakkasia kun ei  mitään tietoo kuin vanha akku siinä autossa on ja sehän pitää aina välillä uusia, niin ettei tuu heti ekoilla pakkasilal ikävää yllätystä joku aamu töihin lähtiessä) niin auto käynnisty, sit sammu eikä käynnistyny enää - akku tyjä. Lähelle oli just parkeerannu joku nuorehko mies nii kipsuttelin siihen ja kerroin että akku loppu, voisko mitenkään autta... Mies oli sit oikein ystävällinen ja sain virtaa että auto käynnisty. Sitten siis uuden akun ostoon (100 e o_O) ja samalla talvirenkaat alle. :) Nain muute hirven kotiapäin ajellessa!
 
Tänään näin äitiä, joka oli tässä kaupungissa käymässä jonku työjutun takia. Oon kohta puol vuotta täällä asunu mutta äiti ei ollu vielä käyny täällä. Oli kiva muutenki nähä. :)
Nyt on jotenkin taas iskeny ikävä... Sillon alkuun ku mies oli lähteny sinne Saksaan ni oli tosi hankalaa ja hirvee ikävä, sit se siitä rauhottu ja tasottu. Mutta nyt on taas jotenki...en tiiä. Jotenkin ahdistavaa. Koko ajan toivon että mies ois täällä mun kanssa. On kauhee ikävä. Suunnitelmissa on että hän tulis käymään Suomessa marraskuun lopussa, mutta se nyt on vielä erittäin epävarmaa... Mutta mutta. Ikävä on! <3
 
Tuntu muuten vähän hassulta kun kaverin kanssa juttelin tuossa hetki sitten mesessä ja hän iloitsi siitä kun huomenna on perjantai ja alkaa viikonloppu. Musta taas tuntuu että viikkoa on jälellä vielä vaikka miten paljon, kun alkuviikon oon ollu vapaalla ja nyt vasta eka työpäivä tällä viikolla ja koko viikonloppu töitä (niinku oikeestaan aina). Viikonpäivät on melkolailla menettäny merkityksensä tuossa työssä kun töitä on jokasena viikonpäivänä ja vapaita millon sattuu. Toisaalta just nyt mulle kyllä sopii sellanen rytmi. Sitten kun mies tulee takas niin oon varmaan vähän eri mieltä. Ainakin kesällä tuntu että ei oo koskaan yhteistä aikaa kun olin melkein kaikki viikonloput töissä ja tosi usein iltasin... Oishan se toisaalta parsuhteessa helpompaa ku molemmat kävis töissä kaheksasta-neljään ja illat ja viikonloput olis yhteistä aikaa. Mutta saa nyt nähdä, miehen kotiintuloon on vielä aikaa. Vähän liian kauan... Mutta joka aamu kuitenkin yks yö vähemmän kun edellisenä aamuna. =)

tiistai 25. lokakuuta 2011

Nalle Puh ja minä

http://lolsnaps.com/news/7489/0/


Ihaa: Joskus mikään ei kiinnosta, ei tee mieli tehdä mitään eikä välittää mistään, tekis mieli vaan nukkua kaiken paskan yli. Myös motivaation puute sopii, oon joskus aika laiska.

Nasu: Pelkään kaikkee yliluonnollista, että jollekin läheiselle tapahtuu jotain, onnettomuuksia, pimeetä (tai sitä mitä sinne voi kätkeytyä).


Kani: Joo oon "melko" utelias toisten asioista ja joskus puutunki niihin liikaakin.

Tiikeri: Joskus iskee energiapuuska enkä malta rauhottua millään. Oon muutenki melko levoton, avomieskin joskus naurahtaa kun viidettätoista kertaa hyppään (saman mainoskatkon...) aikana sohvalta ylös että "istu nyt ees hetki paikallas" =D

Nalle Puh: On karkit joo hyviä ja mulla on todellakin vilkas mielikuvitus!



Risto Reipas: Kun näytin tätä kuvaa mun miehelle niin sanoin että toi ei sentään kuvaa mua ollenkaan. Mies sitten siihen että "joopas, meidänki porukoilla juttelet aina koirille ja kissoille" hmm joo...tarkemmin ajatellen kyllä, mä puhun eläimille. :D


Pöllö: Tää taitaaki olla ainut joka ei kuvaa mua. Mielelläni kuuntelen toki toisia.


Melkein jokaisesta kohdasta löytyy jotakin sopivaa. Oonko todella jakautunut persoonallisuus (miehen mielestä olen =D) vai todella aineissa (elämä on parasta huumetta)? :D

Oon tämmönen tuuliviiri!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Yskii, yskii ja yskii...

Mulla on ihan hirvee yskä. Ja vielä nuhan alkua pukkaa tähän päälle. Yskä alko jo Saksassa mutt aon menny vaan pahemmaks, eilen illalla oli toinen sierain ihan tukossa ja tänänki välillä on ollu nenä tukossa ja nenäliinojakin kuluu... Mut tää yskä on hirveintä. Kun kurkkua kutittaa niin että on pakko yskiä mutta kun se yskiminen ei auta ollenkaan. Kylmän tai kuuman juominen ei auta, kurkkupastillit ei auta, apteekista hakemani yskänlääke ei auta. Välillä tulee sellasia yskänpuuskia että yskin niin käsittämättömän kovaa käpertyen mytyks ja kyyneleet valuu ja tuntuu että tukehdun kohta ja oikeesti sattuu. Yskä mee pois! (Nenän tukkosuuteen apteekin toinen lääke kyllä onneks on auttanu ainaki tähän asti.) Nyt tosiaan hain apteekista (joka on melkein vastapäätä :D) lääkettä jo nyt, töissä kun en pahemmin voi yskiä ja eipä tää muutenkaan mukavaa oo.

Mulla oli tänään vapaapäivä, samoin on huomenna ja keskiviikkona. Tänään siivosin koko asunnon ja jaksoin ihan pölyjäkin pyyhkiä jopa kirjahyllyn päältä. Ikuisuusprojektina (eli siis alotusta vaille valmis) on ollu myös auton siivoominen. Siellä oli lattioilla hirveesti kuivuneita lehtiä ja muissa paikoissa pölyä... Tänään sain sit senkin tehtyä! :) Paljon mukavampaa kun nyt on sisältä puhdas auto. Ihan siivouksen lopussa kun kuuntelin musiikkia auton stereoista muutaman minuutin nii autosta loppu sit akku... Noh ONNEKS anoppi tulee auttamaan huomenna ohikulkumatkallaan ja saan autoon virtaa. :) Tarkotuksena on ollu että ennen talven tuloo autoon hankitaan uus akku, joten huomenna varmaankin teen sen, samalla vois vaihtaa talvirenkaat.

Tästä sairastelusta huolimatta oon siis saanu jotain aikaseks. =) Toivottavasti huomenna ehtisin levätäkin ja toivottavasti saisin yöllä nukuttua välillä yskimisen lomassa...

lauantai 22. lokakuuta 2011

Thirteen

1. Rehellisyys
• Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että koko maailma kaatuisi päällesi? -Kyllä, ikävä kyllä...
• Onko ollut aikoja, jolloin olet ajatellut, ettei sinulla ole merkitystä? -Kyllä
• Uskotko itseesi? -Noh, aina mä oon räpiköiny etenepäin. Kyllä mä uskon että selviän vaikeistakin ajoista. Jotenkin. :)
• Kadutko mitään? - En varsinaisesti, lähinnä että oon jättäny sanomatta joitakin asioita kun oon niin kiltti.
• Mikä auttaa sinua selviytymään mahdollisista ongelmista? -  Noh ei ainakaan puhuminen koska oon tosi huono puhumaan... Ehkä se, että saan purettua tuntojani eden jollakin tavalla, kuten päiväkirjaan tai tänne blogiin. Toive paremmasta huomisesta ja siitä, että kylläa siat järjestyvät parhain päin.
• Jos tietäisit, että sinulla olisi vain vähän elinaikaa jäljellä, mitä tekisit ennen kuolemaasi? -Viettäisin aikaa läheisten ja tärkeiden ihmisten kanssa, ehkä jonkun matkan merkeissä.
• Tiedätkö keneen voit todella luottaa?- Avomieheeni.

2. Onnellisuus
• Nimeä muutama asia, jotka tekevät sinut todella onnelliseksi. - Tavallinen arki ja ihanat pienet hetket mieheni kanssa, kiireettömät rentoilulöhöpäivät
• Yleisesti ottaen, pidätkö itseäsi onnellisena ihmisenä?- Kyllä. :)
• Minkä sanoisit olevan paras ominaisuutesi? -  Hauskuus, joskus  myös energisyys

3. Mitä teit..
..5 minuuttia sitten? - Olin koneella
..30 minuuttia sitten? - Olin koneella
..tunti sitten? - Olin koneella :D

4. Milloin viimeksi..
..joit alkoholipitoista juomaa? - Lauantai- tai sunnuntai-iltana
..söit? - Kaks ja puol tuntia sitten
..joit? - Parisen kymmentä minuuttia sitten
..soitit jollekin? - Tänä aamuna
..joku soitti sinulle?- Torstai-iltana

5. Viha
• Keneltä haluaisit pyytää anteeksi ja miks? - En keneltäkään, koska ei ole mitään anteeksipyydettävää.
• Mikä saa sinut raivostumaan? - Epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvoinen kohtelu, välinpitämättömät ihmiset.
• Oletko ikinä lyönyt ketään? - No joo, kaikkihan ainakin sisaruksiaan on pienenä muksinu? :D
• Oletko mustasukkainen? - Joskus.
• Oletko ollut poliisiautossa? - En.
• Mitä vihaat? - Epäoikeudenmukaisia ja välinpitämättömiä ihmisiä.

6. Ahneus & Ylpeys
• Oletko ikinä syyllistynyt rikokseen? - No ylinopeus, alkoholi & tupakka alaikäisenä... Ehkä ei varsinaisia rikoksia, mutta pieniä rikkomuksia.
• Itsekkäin tekosi? - En kyllä osaa sanoa...
• Kuinka monta kertaa päivässä katsot peiliin? - Aamulla ennen kasvojenpesua, meikatessa, hiuksia laittaessa ja meikkejä pois pestessä, illalla hampaita harjatessa ja päivän aikana esim. wc-käyntien yhteydessä. joku kymmenen oisko? Tai no tuskin niin usein.

7. Rakkaus
• Seurusteletko? - Seurustelen
• Mikä on tärkeää rakkaudessa? - Kaikinpuolinen luottamus, keskustelu.
• Haluatko lapsia? - Nyt tuntuu siltä että ehkä en,  mutta eipä asia ole vielä todellakaan ajankohtainen joten mieli voi vuosien päästä vielä muuttuakin. :)

8. Valheellisuus
• Kutsuisitko hautajaisiisi sen henkilön, joka on eniten vaikuttanut elämääsi negatiivisesti? - No en tietenkään, kuka ihmeessä haluais?!
• Soittaisitko häissäsi kappaletta, jota viimeisimpänä kuuntelit? - En
• Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään? - Enköhän, jos nyt murua muistaakseni ensin ajattelin =)
• Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi? - Kyllä, avomieheni
• Laittaisitko koulukuvaasi samat vaatteet jotka sinulla on nyt päälläsi? - Yövaatteet? En =D
• Söisitkö koko loppuelämäsi ruokaa, mitä viimeisimpänä söit? - Hampurilainen? Ois verisuonet tukossa jo alta kolmekymppisenä eli en. :D
• Laulaisitko karaokessa kappaletta, jota viimeisimpänä lauloit? - Ei imtään muistikuvaa mitä viimeks oon laulanu, siitä on jo päiviä aikaa, mutta miksipä en.
• Löisitkö henkilöä, jonka takia viimeksi itkit? - En löisi.
• Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit? - Kyllä

9. Nyt
• Oletko ihastunut? - Kyllä
• Tietääkö hän siitä? - Oletettavasti. :D

10. Oletko viime kuun aikana..
..suudellut itseäsi vanhemman kanssa? - Olen
..ostanut jotakin? - Olen
..ollut sairas? - Nyt just oon vähäsen kipeenä :/
..ollut halattavana? - Kyllä <3
..tuntenut itsesi tyhmäksi? - Jep. =D
..ikävöinyt jotakuta? - Todellakin!
..saanut kokeesta nelosen? - Eipä oo koulua. Enkä koskaan oo saanu nelosta kokeesta.
..tanssinut? - Olen.
..leikkauttanut hiuksia? - En. (Koskahan viimeks ees oon?)

11. Random
• Paha tapa? -
• Saatko kosketettua kielellä nenääsi? - Just ja just alapintaa nenästä... Lasketaanko se?
• Osaatko kohottaa vain yhtä kulmakarvaasi? - Osaan ja olen siitä ylpeä! :D
• Osaatko tärisyttää silmiäsi? - Jep, jollakin tapaa
• Petaatko sänkysi päivittäin? - En ihan joka päivä

12. Oletko koskaan..
..antanut rahaa hyväntekeväisyyteen? - Olen, olin esimerkiksi Amnestyn lahjoittajana muutaman kuukauden ja viimeisimpään nälkäpäiväkeräykseen annoin rahaa.
..odottanut koko yön yhtä puhelinsoittoa? - En-
..livahtanut yöllä salaa ulos? - En.
..katsellut yöllä tähtiä? - Olen

13. Tavat
• Kiroiletko? - Joskus
• Kokkaatko omat ruokasi? - Joskus (yleensä avomies laittaa meillä ruokaa koska tykkää siitä ja on siinä todella hyvä (ikävä murun tekemää jauhelihakastiketta! <3) mutta nyt teen kyllä ite ruokani kun mies ei oo täällä)
• Teetkö kotitöitä? - Tottakai ku omassa (avomiehen kanssa omassa siis) huushollissa asun
• Oletko tyytyväinen elämääsi? - Kyllä ja en
• Omistatko koiran? - En
• Käytätkö rahasi viisaasti? - Käytän. Toki joskus tulee tehtyä joitakin pieniä heräteostoksia mutta pääpiirteittäin, kyllä todellakin.
• Pidätkö uimisesta? - Joo.
• Kun sinulla on tylsää, soitatko ystävällesi? - En.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Hallo!

Back in Finland. Tai no olin jo tiistaina mutta nyt vasta ehdin blogia päivittelemään. Tiistaina oli herätys jo ennen kuutta (Saksan aikaa eli tunti Suomen aikaa jäljessä) ja ennen puol seittemää oltiin jo poissa hotellilta, lento lähti ennen kymmentä, sit oli vaihto Prahassa (selvisin ihan ite ja helposti! :) ja lentäminen on kivaa) ja Suomessa junamatka ja kotona olin vasta puol kaheksalta, eli 12 h tuli matkustettua. :) Seuraavana päivänä kevyt paluu arkeen 9 h työpäivän merkeissä. :D Ajattelin että eipä tuo imtään ku arkiviikko niin on sopivan rauallista. Ja paskan marjat mitään rauhallista ollu, on syyslomaviikko eli asiakkaita tunkee suunnilleen ovista ja ikkunoista. Eli kiirettä pitää. :) Oon ollu töissä/oon töissä ke-su joka päivä, kauhulla odotan millanen huomisesta tulee ku syyslomaviikon lisäks lauantai... Huh hei.

Mutta jospa kertoisin jotain matkasta. =) Oli ihan tosi tosi kiva matka ja oli ihanaa olla murun kanssa! <3 Sehän siinä oli kaikista parasta. Käveltiin paljon ja kateltiin kaupunkia (miks Suomessa ei oo niin hienoja rakennuksia?). Oltiin yötä hotellissa (joka oli tosi hieno!) ja syötiin aina ulkona, ravintoloissa, kahviloissa tai haettiin kebabia tai jotain sämpylää jne. Shoppailin myös. :D Mut en ostanu yksiäkään kenkiä! Saavutus sinänsä. :D Ja mies opetti mulle helpot saksalaiset tervehdykset, kiitokset ja ole hyvät jne, että yleensä kaupassa selvisin ihan niillä ilman englantia. Ja mikä muuten yllätti mut todella, saksalaiset puhu ihan tosi vähän englantia. Ihan totta, yhessä kahvilassa ei osattu sanoo että "meillä ei ole kaakaota"? Kun sattu joku saksalainen joka puhu hyvää englantia (tai no, edes puhu englantia) niin se oikein kiinnitti huomion.

Parasta reissussa oli tosiaan se, että sain viettää aikaa rakkaan mieheni kanssa. Oli ihanaa vain olla, maata rakkaan kainalossa ja kattoo leffaa. Oli ihanaa herätä rakkaan vierestä ja antaa uninen suukko. Kun tulin kotiin ni alko taas melkein itkettää, kun mun mies ei oo täällä jakamassa tätä arkee mun kanssa. Sitä mä eniten kaipaan, että saisin jakaa kaikki arjen pienetkin asiat, ja läheisyyttä. Mutta toisaalta, joka aamu kun herään, on yks yö vähemmän siihen kun mies tulee takasin. Se auttaa jaksamaan. <3