Kun mä kuulen tän biisin radiosta niin mua alkaa joka kerta itkettämään. Mun perhe ei oo ihan maailman toisella puoleen, mutta silti tää biisi koskettaa mua ja saa tunteen pintaan tuon asian suhteen. Mun perhe on kuitenkin aika kaukana, ja nään vanhempiani ja sisaruksiani harvoin. Aivan liian harvoin. Haluaisin käydä heidän luonaan useammin, mutta matkustaminen sinne asti on melko kallista ja myös aikaavievää (vähintään 4,5 h suunta) eli ihan muutaman päivän takia ei viitsi lähteä kun niin iso osa tulo- ja lähtöpäivästä menee matkustamiseen.
Ei mulla oo tarkkaa suuntaa
mä menen minne sattuma johtaa
mä menen minne sattuma johtaa
Mulla on tulevaisuuden suunnitelman vähän auki. En tiedä opiskelemaan pääsystä, ja jos pääsen opiskelemaan niin mitä alaa, ja jos en pääse niin jatkanko töitä Hesellä vai etsinkö muuta. Tässä kaupungissa aion kuitenkin opiskeluajan pysyä. En tiedä oikein että mitä haluan tehdä "isona". Kaikki tuntuu olevan vähän auki.
Mulla on mukana kuvat
mutta katseet eivät kohtaa
mutta katseet eivät kohtaa
Mulla on puhelimessa aina mukana kuvia perheestäni. Kuvat on kivoja, mutta olisi niin mukavaa nähdä oikeastikin.
Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pappapa duda dapa
Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pappapa duda dapa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti