perjantai 1. huhtikuuta 2011

Tämänkertainen sairaalareissu ja tauti

Jo toinen kerta viikon sisään sairaalan yhteispäivystyksessä. Tästähän alkaa tulle oikein perjantainviettotapa! :D

Tänään lähin aamulla sitten sinne sairaalaan päivystykseen. Ilmottautuessa kerroin että kuume ollu kolmisen päivää 39 kieppeillä ja on hyvin varmasti nielutulehdus ja kysyin että kauahan tällä kertaa joutus odottelee. Mulle kerrottiin että mua ennen on viis joista ensimmäinen on tullu noin tunti sitten, eli tunnin jälkeen ehkä pääsisin. Lääkärillä kesti 3,5 h hoitaa ne viis potilasta!! Asiaan "saattaa" vaikuttaa se, että suurimman osan ajasta paikalla ei ollut yhtään lääkäriä hoitamassa päivystyspotilaita.
Kun lopulta pääsin lääkärille niin lämpöö oli 37,1 ja selkeesti nielutulehdus (=angiina) kyseessä. Lääkäri herätti epäilykset ammattitaidosta, sillä
a) hän pohti että voikohan nielunäytteen ottaa oranssipäisellä tikulla vai tarvitseeko sen olla punapäinen
b) hän ei ollut koskaan kuullutkaan lääkkeestä nimeltä Coldrex ja kyseessähän oli useita vuosia lääketiedettä yliopistossa opiskellut asiantunteva henkilö kun taas minulle tämä kyseinen ja yleinen kuumelääke oli hyvinkin tuttu ja olen siis "vain" 17-vuotias lukion käynyt puhelinmyyjä
c) lääkäri kertoi tulosten kyselemisestä hyvin epäselvästi ja paikalle tuli joku toinen henkilö (sairaanhoitaja luultavasti) keskeyttämään ja minun odotettiinkin sitten jo poistuvan.

Mut määrättiin siis antamaan verikoe labrassa ja menin ilmottautumistiskille kysymään labran sijaintia. Nainen oli hyvin apaattinen ja vastahankainen auttamaan. Kysyin häneltä myös että mistä voin kysellä maanantaina tuloksia, no "no soittele omalääkärille tai jonnekin, kysy tuolta labrasta". Seelvä. Labrassa ei tarvinnut odotella puolta minuuttia kauempaa ja pääsin ("pääsin") antamaan verinäytteen. Kun verta lähti suonesta (johon näytteenottaja ei aluksi meinannut osua ja huomautan, että minulla on erittäin näkyvät verisuonet kyynärtaipeessa ja useampi terveydenhuoltoalan ammattilainen on sitä joskus ihmetellyt ja todennut että on ainakin helppo ottaa verikoe) niin tuntu ihan miten päässä huippas ja kovaa. Oli aikas heikko olo. Kysyin labratädiltä tuloksien saamisesta "ei me täällä tiietä, otetaan vaan näitä näytteitä, kysy ilmottautumisesta.) Vittu joo. Meikäläinen lähti bussipysäkille sillä kertaa.

Ja tosiaan kun kurkkukipu on niinkin kova kun mulla on nyt ollu niin syöminen ei ole mitenkään erityisen nautinnollista (lue: minkä tahansa nieleminen sattuu aivan helvetisti) niin aamulla oli takana vaan pieni aamupala miltei 6 h aiemmin ja sairaalassa en ollut syönyt mitään ja juonut vain hieman vettä. Bussia odotellessa aloin sit vapista ja täristä kun haavanlehti (kuume vissiin lähti nousee) ja alko heikottaa aivan mielettömän paljon. Voin sanoo että ei montaa kertaa elämässä oo tajun lähteminen ollu noin lähellä ja saan kiittää luojaani että bussi tuli ja pääsin istumaan. Hengittelin sitten ihan rauhassa ja onneks selvisin apteekkiin (antibiottikuuri jälleen) ja kotiin. Kotona sitten päällysvaatteet pois ja välittömästi peiton alle vapisemaan. Oli niin heikko olo, mä en jaksanu tehdä mitään. Äiti sano että pitää soittaa heti kun oon kotona mutta mä en yksinkertasesti jaksanu. Niin ja kuumetta oli 38,6 noin puoltoista tuntia lääkärin mittauksen jälkeen. Että sillä lailla.

Eikä tässä vielä kaikki: Edellisen antibioottikuurinhan sain virtsatieinfektioon. Sairaalassa mua alko sattuu alaselkään kovaa ja myöhemmin sitten myös hieman mahaan. Oli myös pahoinvointia mutta eipä mulla paljon mitää oksennettavaa ees ollu sisällä. (Ja sitä paitsi vihaan oksentamista enkä halua edes kuvitella miltä se ois tuntunu tän kurkkukivun kanssa.) Onkohan nyt sitten munuaistulehdus? Se ois paljon pahempi homma. PALJON.
Mun mielestä toi sairaalan yhteispäivystyksen toiminta (vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa TOIMIMATTOMUUS) on kerta kaikkiaan ja kaikki kerrassaan täysin KÄSITTÄMÄTÖNTÄ. Ja yliopistollinen sairaala oikein! Millähän perusteella ilmottautumisen vastaanottanut henkilö määrittelee potilaan kiireellisyyden - jos tuun siihen kalpeena ja kylmyydestä vapisten ja kerron monta päivää jatkuneesta yli 39 asteen kuumeesta + nielu on turvoksissa niin se ei oo lainkaan kiireellistä? HALOO!! Haluaisko kyseinen henkilö ite oottaa vastaavan ajan siinä kunnossa?? Noissa kuumelukemissa olo on jo hyvin hyvin heikko. Tässäkin kaupungissa on tehty isoja leikkauksia monista eri kohteista rahansäästämiseksi (=että saadaan maksettua kaupunginjohtajalle lähes sadantuhannen euron erorahat krhm krhm), mutta onko sairaalan ja yhteispäivystys oikea paikka? Jos kaupungin päättäjät tulisivat sinne oikeina potilaina kivussa ja säryssä katsomaan sitä touhua, sitä odottamista ja asioiden sujumattomuutta ja hitautta, tehtäisiinkö asialle jotakin? Ikävä kyllä uskon, että ei. Koska he ovat "tärkeitä" ihmisiä, heidän vaivansa olisi aivan varmasti kiireellisiä. Aivan kuten esimerkiksi vartijan jonka nilkka on venähtänyt, samalla aikaa vuoroaan odottelee jo kuudetta tuntia eräskin kalpea ja tuskaisen näköinen tyttö joka hädin tuskin pystyy kävelemään kipeän jalan takia. Tätä tapausta todistin viime perjantaina.

6 kommenttia:

  1. Ai kamalaa, miten terveydenhoidossa kaikki mättää :( Itse en ole onneksi koskaan joutunut sairaalaan menemään, olen käynyt muutaman kerran yksityisellä puolella päivystyksessä, enkä muutenkaan ole pahemmin julkisen terveydenhuollon rajoja käynyt koettelemassa - koska olen kuullut siitä niin paljon pahaa :(

    Toivottavasti olet kuitenkin ihan ok? :)

    VastaaPoista
  2. Ihan ok en kyllä oo, kova kuume ja huonot yöunet on vieny kaikki voimat aika tehokkaasti. :/ Mutta eiköhän tää tästä. :)

    VastaaPoista
  3. Uskomatonta toimintaa, taas jälleen kerran.

    Itsekin on tullut silloin tällöin päivystyksessä istuttua ja aina se ihmisten hoitovalinta jaksaa yllättää. Yhtenä kesänä käytin siellä kaveria (jolla ei ollut kovin kiireinen asia) ja istuttiin siinä tovi. Se ihmetytti, että tyttö (oli siellä jo ennen meitä) jolla oli selvästi vakava verta vuotava haava jalassa jäi vielä meidän jälkeenkin sinne istumaan. :( Itsekin kerran kolarin jälkeen istuin pää humisten 3 tuntia odottamassa vuoroani kun minun jälkeeni tulleet pääsivät nopeasti sisään.
    Pitäisi vissiin olla rikas, että pääsisi yksityiselle 24/7...

    Paranemisia sinulle, ettei enää pahempaan suuntaan tauti etenisi. :)

    VastaaPoista
  4. Vaikka meillä Suomessa asiat on hyvin kun on ilmanen terveydenhuolto ja näin, niin ei se ihan niin mustavalkosta tosiaan oo.

    Ja kiitos, yritän parantua. :)

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa tutulle.. Täällä tosin päivystyksessä saattaa joutua odottamaan 7 tuntia, myös vanhukset ja silti ei ole varmuutta pääseekö hoitoon. Päivystys kun loppuu iltakasilta ja sitten onkin Jyväskylään suunnattava. Ja siis ei täällä ole edes jokapäivä koko päivystystä.. Hammaslääkäriin vuoden, puolentoista jono. Eräskin mies käännytetty kotiin ja tuupertui sairaalan pihalle hengenvaarallisen infarktin takia, ihme että jäi henkiin.. Ja just toi, että käy siellä ja kysy tuolta, olettaen että sä tunnet koko sairaalan henkilökunnan ja tiedät just mistä kysyä. Tosi hyvin pelaa tää terveydenhuolto, varsinkin pienemmissä kaupungeissa ja kunnissa. Aika perseestä suoraan sanottuna kipeänä mennä odottelemaan moneks tunniks. Ja täällä kävi myös eräälle naiselle niin, että yrittivät sairaalassa ottaa kuivunutta piilaria jotenkin väärin/hangaten tms. ja sitten vahingoittui verkkokalvo. Sitten jonkun kaupungin silmäpolilla olivat ihmetelleet että ei kait kukaan ole ollut niin urpo että koittaa ottaa siten pois.

    Että tervetuloa sairastamaan tänne, jossa on ilmeisesti paremmin toivoa jäädä eloon kun pysyy kotona ja napsii buranaa, niin kun ne lääkärit joka vaivaan määrääkin.

    VastaaPoista
  6. Eipä täälläkään hammaslääkäriin ihan hetkessä pääse, jonotusaika puolesta vuodesta eteenpäin, kotipaikkakunnallani (opiskelen siis tässä kaupungissa, olen kotoisin paljon pienemmästä paikasta) hammaslääkärin sain viikon päähän.

    Mutta joo, terveydenhuollossa on PAAALJON parannettavaa. Mitähän lie tulee käymään kun suuret ikäluokat vanhenevat?

    VastaaPoista