Tänään mies lähti vaihto-oppilaaks Saksaan ja on siellä neljä-viis kuukautta. Oon aina ajatellu että no nopeetahan se aika menee ja voidaanhan me nähdä välillä, äkkiäkös täältä Saksaan lentää. Mutta tänään kun tulin töistä kotiin ja suljin oven perässäni niin tajuntaan iski se että seuraavaan neljään kuukauteen mua ei oikeesti oo mun avomies oottamassa kotona enkä mä koskaan odota sitä kotiin. Iski heti ihan hirvee ikävä ja aloin itkee aivan lohduttomasti. Oikeesti tää on ihan hirveetä. :/
Ollaanhan me ennenkin oltu erossa, yli vuos elettiin kaukosuhteessa (välimatka about 300 km) ja viime kesän mies oli töissä Ruotsissa ja Norjassa. Ei nähty ensin kolmeen viikkoon, sit kuuteen viikkoon. Saksa on kauempana kun Norja (no okei mies ei sentään lähteny Thaimaaseen tai Japaniin niinku jotkut sen luokkakaverit) ja Norjan aikana ties suunnilleen sen koska nähdään seuraavan kerran. Nyt mulla ei oo hajuakaan koska mä saan taas herätä rakkaan vierestä, halata pitkään ja hymyillä ihan vaan siks kun oon niin hiton onnellinen kun se on siinä. <3
Höh. :(
VastaaPoistaOnneksi on netit ja muut yhteydenpitovälineet niin ei ainakaan tarvi ihan pimennossa toisen tekemisistä olla ja tosiaan äkkikös sinne Saksaankin pääsee moikkaamaan. Koitahan jaksella ja kuten sanoit, äkkiä ne kuukaudet menee! Tsemppiä! :)
Juu, tosin mies saa netin vasta kuukauden päästä sinne mutta sitten tulee olemaan skype ahkerassa käytössä. Ja kiitos, ihanaa kun joku kannustaa <3
VastaaPoista