Alkuviikko

Alkuviikko on tosiaan menny vähäsen sairastaessa... Kuumeen en antanu edes nousta vaan otin heti lääkettä kun kuumemittarin lukemat näytti liikaa. mun apteekista hakema nenän tukkosuuteen auttava suihke on jotain ihan ihme ainetta nimittäin toimii ihan sikanopeesti ja kuin unelma! Ei oo nenä yhtään tukossa ja voin helposti hengittaa. Ah ihanaa! :D

 

Maanantaina tosiaa autosta loppu akku, tiistaina sain siihen käynnistysapua ja ajoin sit pikku lenkin että se vähäsen latautus. Keskiviikkona olin lähdössä ostaa uutta akkua (se on ollu tarkotuksena ennen talven pakkasia kun ei  mitään tietoo kuin vanha akku siinä autossa on ja sehän pitää aina välillä uusia, niin ettei tuu heti ekoilla pakkasilal ikävää yllätystä joku aamu töihin lähtiessä) niin auto käynnisty, sit sammu eikä käynnistyny enää - akku tyjä. Lähelle oli just parkeerannu joku nuorehko mies nii kipsuttelin siihen ja kerroin että akku loppu, voisko mitenkään autta... Mies oli sit oikein ystävällinen ja sain virtaa että auto käynnisty. Sitten siis uuden akun ostoon (100 e o_O) ja samalla talvirenkaat alle. :) Nain muute hirven kotiapäin ajellessa!

 

Tänään näin äitiä, joka oli tässä kaupungissa käymässä jonku työjutun takia. Oon kohta puol vuotta täällä asunu mutta äiti ei ollu vielä käyny täällä. Oli kiva muutenki nähä. :)

Nyt on jotenkin taas iskeny ikävä... Sillon alkuun ku mies oli lähteny sinne Saksaan ni oli tosi hankalaa ja hirvee ikävä, sit se siitä rauhottu ja tasottu. Mutta nyt on taas jotenki...en tiiä. Jotenkin ahdistavaa. Koko ajan toivon että mies ois täällä mun kanssa. On kauhee ikävä. Suunnitelmissa on että hän tulis käymään Suomessa marraskuun lopussa, mutta se nyt on vielä erittäin epävarmaa... Mutta mutta. Ikävä on! <3

 

Tuntu muuten vähän hassulta kun kaverin kanssa juttelin tuossa hetki sitten mesessä ja hän iloitsi siitä kun huomenna on perjantai ja alkaa viikonloppu. Musta taas tuntuu että viikkoa on jälellä vielä vaikka miten paljon, kun alkuviikon oon ollu vapaalla ja nyt vasta eka työpäivä tällä viikolla ja koko viikonloppu töitä (niinku oikeestaan aina). Viikonpäivät on melkolailla menettäny merkityksensä tuossa työssä kun töitä on jokasena viikonpäivänä ja vapaita millon sattuu. Toisaalta just nyt mulle kyllä sopii sellanen rytmi. Sitten kun mies tulee takas niin oon varmaan vähän eri mieltä. Ainakin kesällä tuntu että ei oo koskaan yhteistä aikaa kun olin melkein kaikki viikonloput töissä ja tosi usein iltasin... Oishan se toisaalta parsuhteessa helpompaa ku molemmat kävis töissä kaheksasta-neljään ja illat ja viikonloput olis yhteistä aikaa. Mutta saa nyt nähdä, miehen kotiintuloon on vielä aikaa. Vähän liian kauan... Mutta joka aamu kuitenkin yks yö vähemmän kun edellisenä aamuna. =)