Hallo!

Back in Finland. Tai no olin jo tiistaina mutta nyt vasta ehdin blogia päivittelemään. Tiistaina oli herätys jo ennen kuutta (Saksan aikaa eli tunti Suomen aikaa jäljessä) ja ennen puol seittemää oltiin jo poissa hotellilta, lento lähti ennen kymmentä, sit oli vaihto Prahassa (selvisin ihan ite ja helposti! :) ja lentäminen on kivaa) ja Suomessa junamatka ja kotona olin vasta puol kaheksalta, eli 12 h tuli matkustettua. :) Seuraavana päivänä kevyt paluu arkeen 9 h työpäivän merkeissä. :D Ajattelin että eipä tuo imtään ku arkiviikko niin on sopivan rauallista. Ja paskan marjat mitään rauhallista ollu, on syyslomaviikko eli asiakkaita tunkee suunnilleen ovista ja ikkunoista. Eli kiirettä pitää. :) Oon ollu töissä/oon töissä ke-su joka päivä, kauhulla odotan millanen huomisesta tulee ku syyslomaviikon lisäks lauantai... Huh hei.

Mutta jospa kertoisin jotain matkasta. =) Oli ihan tosi tosi kiva matka ja oli ihanaa olla murun kanssa! <3 Sehän siinä oli kaikista parasta. Käveltiin paljon ja kateltiin kaupunkia (miks Suomessa ei oo niin hienoja rakennuksia?). Oltiin yötä hotellissa (joka oli tosi hieno!) ja syötiin aina ulkona, ravintoloissa, kahviloissa tai haettiin kebabia tai jotain sämpylää jne. Shoppailin myös. :D Mut en ostanu yksiäkään kenkiä! Saavutus sinänsä. :D Ja mies opetti mulle helpot saksalaiset tervehdykset, kiitokset ja ole hyvät jne, että yleensä kaupassa selvisin ihan niillä ilman englantia. Ja mikä muuten yllätti mut todella, saksalaiset puhu ihan tosi vähän englantia. Ihan totta, yhessä kahvilassa ei osattu sanoo että "meillä ei ole kaakaota"? Kun sattu joku saksalainen joka puhu hyvää englantia (tai no, edes puhu englantia) niin se oikein kiinnitti huomion.

Parasta reissussa oli tosiaan se, että sain viettää aikaa rakkaan mieheni kanssa. Oli ihanaa vain olla, maata rakkaan kainalossa ja kattoo leffaa. Oli ihanaa herätä rakkaan vierestä ja antaa uninen suukko. Kun tulin kotiin ni alko taas melkein itkettää, kun mun mies ei oo täällä jakamassa tätä arkee mun kanssa. Sitä mä eniten kaipaan, että saisin jakaa kaikki arjen pienetkin asiat, ja läheisyyttä. Mutta toisaalta, joka aamu kun herään, on yks yö vähemmän siihen kun mies tulee takasin. Se auttaa jaksamaan. <3