Johonkin on nyt saatava kirjottaa nää ajatukset ja toivottavasti myös saada jonkun ulkopuolisen mielipide asiaan.
Lauantaina olin baarissa kaverin kavereiden kanssa (ketään niistä en ollu kyl aiemmin tavannu :D) porukassa, ja mukana oli yks jätkä (22 v ja tää mun kaveri ei sitä tunne eli tää jätkä on niinku kaverin kaverin kaveri... :D) jonka kanssa olin oikeestaa koko illan enemmän tai vähemmän, välillä ihan kahestaankin. Juteltiin vähän niitä näitä (mitä ny tosi kovalta musiikilta pysty toisen korvaan huutamaan), tanssittiin melko lähekkäin ja näin. Mies osoitti kiinnostuksen merkkejä mutta vetäydyin kohteliaasti kauemmas esim. jos tanssiminen oli liian intiimiä. Kun olin lähdössä kotiin niin mies sanoi että olis kiva tutustua muhun vähän paremmin, ja vasta siinä vaiheessa hänelle selvis että oonki jo varattu. Näin miten tää mies oikeesti oli pettyny.
Seuraavana päivänä sit kuulin mun kaverilta että tää mies on vaa puhunu musta kavereilleen ja on siitä jutusta nyt iha paskana... Ja voin sanoo että mullaki on paska fiilis nyt sen takia. Tää mies oli tosi mukava ja fiksu kaveri, ja ihan näin rehellisesti sanottuna jos oisin sinkku ni oisin halunnu tavata toistekin.
Mun olis pitäny kertoo heti alkuillasta sillekin (toisista ainakin muutama ties) että oon varattu. Jos baarissa sanoo jollekin miehelle hetikättelyssä että oon sit varattu ni se on vähä sama ku "pysy perkele kaukana musta", ja oisko se sit tanssinu mun kanssa? Tuskin. Ehkä mä siks en kertonu, kai. Porukasta suurin osa katos jossakin vaiheessa, lähti pois ja kaks oli liimautuneena toisiinsa. Oisin jääny ilman tätä jätkää sit iha yksin ja saanu lähtee kotiin jo ennen puoltayötä, jee. Mä halusin tanssia ja pitää hauskaa ja musta siinä ei oo mitään väärää.
Musta ei oo oikeestaan koskaan ollu miehet kiinnostuneita ja nyt tuommonen ihastus tuntuu vähän omituiselta... Siis joku vieras, noin yllättäen on ihan oikeesti minusta kiinnostunu? En jotenki osaa suhtautua siihen. Ja kai mä jotenkin tykkäsinki siitä huomiosta jota mä siltä sain. Tai no, kyllä tykkäsin ja nautin siitä. Mä oon ihan lapsesta asti (kyllä, ihan oikeesti ala-asteikäsestä) rakastanu huomioo jota oon saanu pojilta ja nyt myöhemmin miehiltä (en mä sitä paljoo siis koskaan oo saanu :D mutta oon aina ollu pojista tosi kiinnostunu ja nauttinu niiltä saamastani huomiosta).
Noh nää mun kaverin kaverit oli myös ajatellu että enkö mä siks kertonu parisuhteestani että saisin ilmasia juomia jne. Mistään sellasesta ei todellakaan ollut kysymys, ihan ite maksoin kaiken. (Itse asiassa join baarissa vain yhden drinkin alkuillasta ja sitä ennen yhden Breezerin ja puolitoista 0,33 siideriä eli en ollu ees humalassa missään vaiheessa.) Ja tän että tää mies ei mulle tarjonnu mitään tein harvinaisen selväks myös mun kaverille (saa raukka olla viestinviejänä eikä ite ollu ees mukana baarissa, kuulee vaan tapahtumista kaikilta :D) että saa luvan kertoo niille kaikille että mulla ei oo tapana silleen käyttää miehiä hyväkseni. Ei oo kiva että tollaset uudet tuttavuudet ajattelee heti että oon iha paska muija. Musta on tosi ikävää että noin kävi.
Mä muutin toiselta puolelta Suomee miehen perässä. Mä jätin taakseni mun perheen, ystävät ja ja sit tää mies lähtee vaihto-oppilaaks jättää mut yksin vieraaseen kaupunkiin josta en tunne melkeinpä ketään. On välillä aika helvetin yksinäinen olo, ja kun kerrankin pääsin ulos (kyselin tosiaan kahtena vkloppuna kaikki kolme kaveria ja kukaa ei pystyny lähtee, taisin siitä joskus mainitakin...) niin halusin pitää hauskaa ja tanssia ja tuntea että mulla on kavereita ja olla hyvässä seurassa. Ja kyllä, nautin myös saamastani huomiosta. Ja koska mun mies ei nyt oo täällä, niin haen ilmeisesti sitä huomiota muualta. Oonko kauhee epäluotettava lumppu?
Mun pari kaveria lohduttelee mua että se jätkä tulee varmasti pettyy naisten kanssa vielä monta kertaa, että ei mun kannata sitä murehtia. Mutta mä nyt vaan vähän murehdin, ei se oo koskaan kiva loukata toista.
Tulipas ehkä jokseenkin sekava selostus, mutta olis kiva saada ulkopuolisen kommenttia. Teinkö väärin kun en heti kertonu olevani varattu? Kannattaako mun sotkeutua soppaan enempää? "Hyvittää" asiaa ja jos niin kenelle? Selitellä?
Musta ei oo oikeestaan koskaan ollu miehet kiinnostuneita ja nyt tuommonen ihastus tuntuu vähän omituiselta... Siis joku vieras, noin yllättäen on ihan oikeesti minusta kiinnostunu? En jotenki osaa suhtautua siihen. Ja kai mä jotenkin tykkäsinki siitä huomiosta jota mä siltä sain. Tai no, kyllä tykkäsin ja nautin siitä. Mä oon ihan lapsesta asti (kyllä, ihan oikeesti ala-asteikäsestä) rakastanu huomioo jota oon saanu pojilta ja nyt myöhemmin miehiltä (en mä sitä paljoo siis koskaan oo saanu :D mutta oon aina ollu pojista tosi kiinnostunu ja nauttinu niiltä saamastani huomiosta).
Noh nää mun kaverin kaverit oli myös ajatellu että enkö mä siks kertonu parisuhteestani että saisin ilmasia juomia jne. Mistään sellasesta ei todellakaan ollut kysymys, ihan ite maksoin kaiken. (Itse asiassa join baarissa vain yhden drinkin alkuillasta ja sitä ennen yhden Breezerin ja puolitoista 0,33 siideriä eli en ollu ees humalassa missään vaiheessa.) Ja tän että tää mies ei mulle tarjonnu mitään tein harvinaisen selväks myös mun kaverille (saa raukka olla viestinviejänä eikä ite ollu ees mukana baarissa, kuulee vaan tapahtumista kaikilta :D) että saa luvan kertoo niille kaikille että mulla ei oo tapana silleen käyttää miehiä hyväkseni. Ei oo kiva että tollaset uudet tuttavuudet ajattelee heti että oon iha paska muija. Musta on tosi ikävää että noin kävi.
Mä muutin toiselta puolelta Suomee miehen perässä. Mä jätin taakseni mun perheen, ystävät ja ja sit tää mies lähtee vaihto-oppilaaks jättää mut yksin vieraaseen kaupunkiin josta en tunne melkeinpä ketään. On välillä aika helvetin yksinäinen olo, ja kun kerrankin pääsin ulos (kyselin tosiaan kahtena vkloppuna kaikki kolme kaveria ja kukaa ei pystyny lähtee, taisin siitä joskus mainitakin...) niin halusin pitää hauskaa ja tanssia ja tuntea että mulla on kavereita ja olla hyvässä seurassa. Ja kyllä, nautin myös saamastani huomiosta. Ja koska mun mies ei nyt oo täällä, niin haen ilmeisesti sitä huomiota muualta. Oonko kauhee epäluotettava lumppu?
Mun pari kaveria lohduttelee mua että se jätkä tulee varmasti pettyy naisten kanssa vielä monta kertaa, että ei mun kannata sitä murehtia. Mutta mä nyt vaan vähän murehdin, ei se oo koskaan kiva loukata toista.
Tulipas ehkä jokseenkin sekava selostus, mutta olis kiva saada ulkopuolisen kommenttia. Teinkö väärin kun en heti kertonu olevani varattu? Kannattaako mun sotkeutua soppaan enempää? "Hyvittää" asiaa ja jos niin kenelle? Selitellä?
Min mielestä:
VastaaPoista- Et tehnyt väärin kun et heti kertonut olevasi varattu.
- Ei kannata sotkeutua soppaan enempää, etkä ole kenellekään minkäänlaista hyvitystä velkaa.
- Selittely ei IKINÄ ole kovinkaan hyvä idea, mutta jos joku kertoo vääristyneitä huhuja illasta niin katkaise niiltä siivet samantien.
Mua ärsyttää aina suunnattomasti ettei varattu ihminen saisi pitää hauskaa vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, esimerkiksi juuri tanssimalla. Säkin pidit kuitenkin tietyn etäisyyden tähän vieraaseen mieheen, etkä lääppinyt. Mitä siis muka teit väärin? Et mitään, vaan vietit hauskan illan. Jotkut on vaan aina olevinaan niin siveitä sipuleita itse, että voivat huudella ja keksiä toisista vaikka mitä - tiedä vaikka olisi kateellisten panettelua kun sait huomiota mitä he ehkä itse olisivat kaivanneet?
Tulipas tästä nyt avautuminen, mutta ärsyttää oikeasti ettei varattu saisi pitää hauskaa. Ei kaikki ihmiset petä toisiaan vaikka tanssisivatkin jonkun muun kuin oman miehen/naisen kanssa.
Ja hei, vaikka olisit ilmoittanut olevasi varattu heti alkuunsa niin tää tyyppi ois luultavasti silti ihastunu suhuun.
Kiitos mielipiteestäsi!
VastaaPoistaPidin tietyn etäisyyden, niinkun sanoin että kun mies tuntui tulevan liian lähelle niin vetäydyin kohteliaasti. En lääppinyt tai edes kosketellut miestä, hän kyllä kosketteli minua mutta ei mitenkään sopimattomasti (esim. takapuolta), vaan kuten tanssiessa.
Sun kommentti autto jokseenkin sitä päätöstä että annan asian nyt olla, kokonaan. Ehdin jo laittaa yhdelle mukana olleista viestin naamakirjassa, mutta eipä ole vastannut (miksi edes pyysi fb-kaveriks sitten jos ei mitään yhteyttä aio pitää?). Jos pitävät mua epäluotettavan lumppuna joka käyttää miehiä hyväkseen nii yks v*tun hailee. Jos en tuon takia nyt saanu niistä uusia kavereita niin antaa olla. Niiden menetys se on, koska mä oon oikeesti ihan mukava ihminen. :)
Et kyllä meikäläisenkään mielestä mitenkään sopimattomasti käyttäytynyt, mutta kyllähän sen toisaalta ymmärtää että tää mies oli vähän ymmällään tilanteesta jälkikäteen.
VastaaPoistaKomppaan Mikaa. Et käyttäytynyt sopimattomasti, mutta toisaalta itse olisin vastaavassa tilanteessa pyrkinyt jossain vaiheessa tuomaan esille poikaystäväni olemassaolon, jotta vältytään väärinkäsityksiltä ja, jos mies on vaan naista etsimässä baarista, niin se voi sit jatkaa matkaansa samantien.
VastaaPoistaEn itsekään paukauta parisuhdestatustani heti kättelyssä tiskiin yleensä, että vältytään siltä vaikutelmalta, että automaattisesti tulkitsisin miehen yrittävän iskeä. Sen sijaan vähän myöhemmin keskustelun lomassa on yleensä aika helppo tuoda oma mies jotenkin mukaan juttuun ("Joo, käytiinkin poikaystävän kanssa katsomassa sitä artistia livenä"/ "En viitsi paljoa juoda, kun olisi huomenna tarkoitus mennä kaupungille poikaystävän kanssa, enkä halua darraa" tms.) Sit jos mies lähtee samantien kalppimaan, niin tietääpähän ainakin, ettei se ollut etsimässä juttuseuraa ja kavereita vaan jotain ihan muuta.
Mika ja Riikka, kiitos mielipiteistänne!
VastaaPoistaOlisin toki voinut jossakin vaiheessa tuoda ilmi poikaystäväni, mutta jostain syystä en niin vain tehnyt. Oon miettiny sitä ja ehkä se johtu just tosta mun huomionkaipuusta. Oon ollu ihan itekseni viimeset 6,5 viikkoo ja musta oli kerrankin kiva päästä ulos vähän tuulettumaan, viettää aikaa ihmisten (muidenkin kun työkavereiden) kanssa. Ja mulla olikin mukavaa seuraa. On vaan ikävää että siitä tuli sit tollanen väärinkäsitys...