tiistai 29. marraskuuta 2011

Kaukosuhteessa


MTV3 Helmen sivulla oli tällainen mielenkiintoinen ja elämäntilanteeseeni sopiva artikkeli. Mun piti laittaa tästä linkki edellisen psotauksen loppuun mutta halusin kirjottaa ja kommentoida tuota juttua enemmänki niin teenpä sitten ihan oman postausken sille.

Kun rakas asuu kaukana, avoin keskusteluyhteys on pariskunnan tärkein työkalu.
Tästä en voi olla enempää samaa mieltä. Mulle on muutenkin todella tärkeää että voin puhua tunteista mieheni kanssa - ja hän puhuu omistaan. Näin erossaollessa se vielä korostuu, koska me ei voida nähdä toisiamme, toistemme ilmeitä, eleitä ja reaktioita, kaikki on ainoastaan puheen varassa. En halua, että suhteemme menee siihen että ei puhuta asioista, tunteista, ajatuksista, loppuviimeks oikeestaan mistään. Oon nähny miten se tuhoaa avioliiton.

weheartit

Etäsuhteesta on myös hyötyä. Se auttaa näkemään rakkaan arvon.
Näin erossaollessa oon todellakin huomannu sen, että en halua olla miehestäni erossa. Haluan jakaa hänen kanssaan arkeni ja elämäni, kaikki pienetkin asiat.

weheartit
  
Olisi myös hyvä puhua siitä, miltä yksin oleminen tuntuu.
Harmi vaan, että mun mies ei oo kauheen hyvä puhumaan tunteistaan...

Mustasukkaisuusongelmia voi välttää puhumalla tarkkaan siitä, minkälaista toisen elämä uudessa kotimaassa on.
Miehen vaihdon alusta alkaen olen halunnut tietää, millaista siellä on, miltä tuntuu, mitä hän on tehnyt jne, kaikista pienistäkin asioista. En oo mustasukkainen siitä, ettäkö miehelläni olisi siellä jotain naisjuttuja. Muutin toiselta puolelta Suomea miehen perässä jättäen sinne perheeni, ystäväni, elämäni, vain tän miehen takia. Ehdittiin asua kesä yhdessä, ja sitten mies lähti vaihtoon. Mä jäin tänne yksin, vieraaseen kaupunkiin, josta en tunne kuin muutaman ihmisen, joita tapaan hyvin harvoin. Oon mustasukkanen siitä, että mies asuu uudessa maassa, tutustuu uusiin ihmisiin, kokee kaikkea uutta ja jännää ja kivaa, ja mä oon vaan niin pirun yksin. Ja kun mä oon tässä kaupungissa vaan tän miehen takia, ja sit meni tekee mulle tällasen tempun.

On hyvä muistaa, että uuteen maahan muuttaneellakin voi olla yksinäistä, sillä hän on irrallaan kaikesta tutusta.
Alkuun mä ajattelin just kaikkee mitä edelliseen kohtaan kirjotin. Kun mä ton tajusin, mun olo jonkun verran helpottu.

Paha mieli purkautuu riitelemällä pikkuasioista. Riitoja voi syntyä vasta silloin, kun pari tapaa pitkän eron jälkeen.
Me ei oo koskaan riidelty niin paljon kun nyt erossaollessa. Ei meillä oo oikeestaan koskaan ollu hirveesti riitoja. Yhden muistan joka oli just vähän ennen miehen lähtöö, muuten ollu lähinnä sellasia väittelyjä tai pieniä erimielisyyksiä. Nyt erossaollessa on riidelty. Pienistä asioista kasvaa jotenkin liian suuria ja riitaa tulee täysin turhista asioista... Tätä ei onneks oo ollu sillon kun olin Saksassa eikä nyt kun mies oli Suomessa, vaan nimenomaan erossaollessa.

weheartit

Löysin myös toisen kaukosuhteita käsittelevän jutun: Kun kulta on kaukana – kuinka selvitä kaukosuhteesta

Mä toivon todella, todella paljon, että tää erossaolo ei muuta meidän suhdetta, vaan kun mies tammikuussa tulee takaisin pysyvästi Suomeen, meidän suhteemme olisi samanlainen kuin ennen miehen lähtöä. Toivon, että tää erossaolo ei etäännytä meitä toisistamme. Toivon, että elämämme eivät olisi sitten liian erilaisia. Toivon, että kaikki olisi taas hyvin. ♥

Onko teillä kokemusta kaukosuhteesta? Jos niin millasia?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti