Tiedättehän sen että kaikissa lehtijutuissa joissa puhutaan kaverien hankkimisesta kehotetaan etsimään samanhenkisiä kavereita harrastusten parista? Kävin terveydenhoitajan juttusilla viime kuussa ja hänkin ehdotti minulle kavereiden hankkimista harrastusten parista.
Ihan hyvä idea sinänsä mutta siinä on vaan yks ongelma... SE EI TOIMI.
Harrastin aikoinaan ratsastusta, en mä siellä kehenkään tutustunu. Menin tunnille ajoissa, laitoin ehkä hevosen valmiiks ja tunnin jälkeen purin varusteet pois. Jotenkin siellä se meininki oli sellasta että oli oma porukkansa ja omat jutut ihmisillä, niillä jotka vietti siellä aikaansa aktiivisemmin (eli useemmin kun kerran viikossa niinkun mä) ja muut ei jotenkin kuulunu siihen. Ainakin musta tuntu melko usein aika ulkopuoliselta.
Mun sisko harrastaa lentopalloo alle 4000 asukkaan paikkakunnalla, eli joukkue koostuu pelkästään samassa koulussa olevista. Ei siinä siis tutustu uusiin ihmisiin. Toinen sisko soittaa kitaraa joka on melkolailla yksin harrastettava juttu.
Oon nyt parin viikon ajan käyny yhessä liikuntakeskuksessa. Ryhmäliikuntatunneilla on ohjeena että ei häiritä tuntia vaan hoidetaan jutustelut tunnin jälkeen. Eli kun joku hikisenä puuskuttaa juoksumatolla tai on tissit paljaana menossa suihkuun niin siinäkö sitä kaveruutta aletaan hieromaan small talkilla?
Mä en vaan oo koskaan tajunnu niitä ohjeita ja vinkkejä että kavereita pitäs ettiä harrastusten parista. Myönnän, että voisin tietty yrittää olla vähempi ujo ja joskus vaikkapa ryhmäliikuntatuntia ennen tai sen jälkeen yrittää alkaa juttusille jonkun kanssa. Mutta monet alottaakin harrastuksen jo valmiiks kaverin kanssa, ei toisten porukkaan viiti ängetä.
Kertokaa ihmeessä jos ootte joskus tutustunu johonkuhun harrastuksen kautta. Tai teidän serkku tai kummin tutun kaima. Ehkä mä sitten uskon paremmin. =D
Mullakin on aina ollut vaikeuksia tutustua ihmisiin harrastusten kautta :/ Ratsastin monta monta vuotta (oikeastaan koko lapsuuteni ja nuoruuteni, 18-vuotiaaksi asti), mutten koskaan saanut tallilta yhtäkään oikeaa kaveria, mitä nyt satunnaisesti juttelin jonkun kanssa. Heppatytöt tuntuvat olevan tosi sisäänlämpiävää porukkaa, ainakin siellä tallilla, missä kävin :/ Ja jotenkin olin ihan liian erilainen kuin ne... Myöskään ryhmäliikuntatunneilla ei ihan äkkiä kavereita saa :< Itse tosin tutustuin yliopiston ryhmäliikuntatunneilla yhteen kivaan tyttöön, joka tuli ihan pokkana juttelemaan mulle joskus ennen tuntia (mutta se onkin ulkomaalaistaustainen, eihän suomalaiset juuri koskaan ole noin sosiaalisia :D). Ainoa harrastus, josta olen saanut kavereita, oli kuvataidekoulu, jota kävin koko kouluaikani :)
VastaaPoistaUseimmissa harrastuksissa minäkin olen jäänyt ilman kavereita. Aerobicissä ei ainakaan tutustu ja telinevoimistelussa oli vähän snobeja & sisäänläpiäviä tyyppejä - anteeksi nyt vaan kaikille heille. En sitten moneen vuoteen mitään harrastanutkaan kun olin varma, ettei siellä tutustu keneenkään kuitenkaan.
VastaaPoistaTäs keväällä alotin roller derbyn ja sen kautta oon tutustunu ihmisiin. Siinä lajissa kun ei oikein voi alkaa sooloilemaan niin se toisiin tutustuminen ja kontaktin ottaminen tapahtuu vähän niinkuin huomaamatta ja pakosti. :) En tosin oman ujouden takia ole vielä uskaltanut harkkojen ulkopuolella ottaa yhteyttä muuten kuin facebookissa ja foorumilla, mutta tästä se lähtee.
Ainahan sitä seuraa ei tarvitse hakea liikunnan puolelta, tai muutenkaan varsinaisen harrastuksen kautta. Täällä meillä on esim. eläintalo johon haetaan jatkuvasti vapaaehtoisia auttamaan löytöeläinten hoidossa. Jos teilläpäin löytyy sellainen myös ja eläimet kiinnostaa yhtään, niin kannattaa käydä siellä vierailemassa ja kyselemässä. :)
Teillä on vissiin joku tiukkispitäjä tuolla ryhmätunnilla jos ei saa edes jutella, huh huh!
Nanna: Mikähän siinä on että niin monella tallilla tuntuu olevan omat kuppikuntansa... Todella ikävää.
VastaaPoistaSuvi: Just joku sellanen ryhmäliikuntalaji jossa tarvitaan yhteishenkee ja on sellasta hauskaa yhdessätekemistä, niin siinä varmaan voikin tutustua. Sit kun on jonkun aikaa treeneissä jutustellu jne niin voi pyytää vaikka kahville tai näin. :) Tuo eläintalo oli tosi hyvä ehdotus! Tykkään kovasti eläimistä ja oon aina halunnu koiraa niin se tois varmasti helpotusta lemmikkikuumeeseenkin. :) Nyt lyhyen googlettelun jälkeen löyty tän paikkakunnan löytöeläintalo - joka sijaitsee naapuripaikkakunnalla about 50 km päässä. Hienoa :D No täytyy jatkaa googlettelua, ois meinaan tosi kiva juttu. Niin ja kyllähän siellä ryhmäliikuntatunneilla vähän voi jutustella, mutta ne on usein niin vauhdikkaita (esim. 45 min tiukkaa vatsa- ja selkälihastreeniä tai Zumbaa jossa liikutaan ja heilutaan ja hypitään koko ajan) niin ei siinä oikein edes voi/ehdi jutella. :D