Mikähän ihmeen masennuskausi mulla on nyt meneillään... Olin tänään iltavuorossa ja kun on perjantai niin kaupungissa pyöri paljon nuoria kaveriporukoissaan. Mä oon niin kateellinen! Musta olis ihanaa kun voisin lähtee kaverien kanssa viettämään lämmintä viikonloppuiltaa, mutta ei. Oon vaan niin yksin. Poikaystäväkin lähti viikonlopuks kavereidensa kanssa Norjaan jotakin autonäyttelyä kattomaan. Oon ihan yksin. Ei kiinnosta lähtee mihinkään täältä, ei ees kauppaan. Töissä näkee koko ajan ystävyksiä ja kaveruksia joilla on kivaa (etenkin näin viikonloppuna).
Tänään täällä esiintyy (parhaillaan tällä hetkellä itse asiassa) yks mun suomalaisista suosikkibändeistä ja oisin kovasti halunnu mennä kattomaan. Mut ei oikein yksin viiti. Ei sillon voi tanssia ja heilua mukana ja laulaa biisejä ja huutaa ja hurrata. Sellasta tehdään kavereiden kanssa. En mä jaksa katella ilosia ihmisiä kaveriporukoissaan kun itteeni masentaa tää yksinäisyys.
Tulipa sekava teksti, mä en jotenkin osaa purkaa näitä tunteitani...
Noh, on jotakin hyvääkin, ehkä. Mulle oli tullu kirje että oon toisella varasijalla kouluun. Alin hyväksytty pistemäärä oli 73,5 ja mulla on pisteitä 73,17. Kun laskeskelin ite mun mahdollisia pisteitä niin oletin saavani jotain 65. :D Saas nähdä mitä tapahtuu, tiedä vaikka koulupaikka aukeiskin. Jos en pääse kouluun enkä saa töitä/saan työtä jota tehdään yksin (eli ei tutustu ihmisiin), niin pelkään että syksyllä mulle käy oikeesti huonosti. Mulla on täällä yks kaverityttö joka pääs kouluun eli tutustuu siellä uusiin ihmisiin. Mun poikaystävä lähtee 3-4 kuukaudeks vaihto-oppilaaks ja jos edes hän ei ole täällä, niin onko mulla edes syytä nousta aamulla sängystä ulos? Varmaan linnottaudun neljän seinän sisään kun ei vaan huvita, ei jaksa lähteä mihinkään. Masennun oikeesti.
Mutta joo, jos tästä alkas sammuttelee konetta. Ostin tänään uuden kalenterin ja alan täyttää sitä, kirjotan ylös syntymäpäivät jne. Voi tsiisus miten on hohdokkaat perjantai-illan suunnitelmat.
Kiitos jos jaksoit lukee tänne asti. <3
Toi on aina niin paskaa asua uudella paikkakunnalla kun ei tunne sieltä oikein ketään! Ja nyt kun sun avokkikin lähtee hetkeks pois. :( Paljon voimia sulle syksyyn!
VastaaPoistaTää on niin kliseinen vastaus, mutta ootko koittanut etsiä mistään sen paikkakunnan harrastusmahdollisuuksista? Jos löytyisi joku mielenkiintoinen liikuntamuoto tai joku kurssi, niin sieltä voisi löytyä ihmisiä joita kiinnostaa samat asiat. En nyt sano, että välttämämättä sydänystävää löytyy, mutta ainakin seuraa ja jotain aktiviteettia. :)
Kiitos kannustuksesta <3 Sellaset pienet asiat kun kommentit täällä blogissa on tosi ihania ja piristää. :)
VastaaPoistaAloin kirjottaa tähän vastausta tohon harrastuksesta kaverien ettimiseen, mutta alko tulla sen mittanen romaani että teen ihan oman postauksen siitä mitä jo joskus ajattelinkin. :D