Tajusin tuossa aamulla miten yksin mä oikeesti oon. Vaikka mulla on maailman ihanin mies jota rakastan ja joka rakastaa mua niin mä haluan, ja tarviin, muitakin ihmisiä elämääni. Kavereita. Ystäviä. Ihmisiä, joille soittaa lauantai-iltana että haluisitko lähtee terassille muutamalle tai muuten vaan juhlimaan. Ihmisiä, joille soittaa sunnuntaipäivänä että haluisitko tulla kattomaan leffoja ja syömään herkkuja. Ihmisiä, joille soittaa kesäpäivänä että lähetäänkö rannalle ottamaan aurinkoa ja nauttimaan lämmöstä.
 |
| http://weheartit.com/entry/11370690 |
Sulla on sentään poikaystävä. Mulla ei ole sitäkään eikä edes ystäviä, joten älä valita :'(
VastaaPoistaVoi kuule, maailmasta löytyy ihan aina ihmisiä joilla on asiat huonommin kun itellä! Kyllä me jokainen saadaan "valittaa" omaa suruamme ja ongelmiamme, asioita jotka ovat meille itsellemme suuria. :)
VastaaPoistaTuttu tunne, tosin itseltä kyllä löytyy ihania ystäviä mutta ei poikaystävää (ja voisi niitä ystävätyttöjäkin olla enemmän, ei kavereita voi olla liikaa) :/ Mutta joo, kaikilla on todellakin oikeus ruikuttaa ongelmistaan, sillä eihän seurustelusuhdekaan automaattisesti tarkoita sitä, että elämä olisi täydellistä.
VastaaPoistaSamat fiilikset. Tossa yhtenä iltana olisin juuri kaivannut kaveria lähtemään vaikka yhdelle istuksimaan ja pohtimaan maailmaa, mutta tajusin ettei minulla ole sellaista ihmistä jolle soittaa ja kysyä. Avokki löytyy, muttei se ole sama asia lähteä sen kanssa terdelle tai rannalle tai ihan mitä vaan kun jonkun kaverin kanssa. Ne pari sellaista joille voisin tuon kutsusoiton tehdä asuvat nykyään niin kaukana ettei se välimatkan takia käy. :(
VastaaPoistaHuoh.
Nanna: Totta, kavereita ei koskaan voi olla liikaa.
VastaaPoistaSuvi: Mulla on just sama, kun muutin niin kauas niin ystävät jäivät sinne ja täällä en ole tutustunut...