Vielä jatkoo eiliseen (tai no viime öiseen). Tosiaan muutin miehen perässä toiselle puolelle Suomee kaupunkiin josta en tunne ketään, ja sit melkein heti mies lähti vaihto-oppilaaks. Iha hiton reilu juttu jättää mut yksin nyt sit tänne. Musta on tavallaan vaan niin helvetin epäreilua, että mies saa kymmenittäin uusia ystäviä, tekee ja kokee kaikkee uutta ja hauskaa ja kivaa ja toisinsanoen viettää varmasti elämänsä hienointa aikaa, ja mä oon täällä ihan yksin. Mä muutin tänne ainoastaan sen miehen takia. Mä oon nyt täällä ainoostaan sen miehen takia!!! Ihan vitun kiva juttu joo hei. Musta tuntuu että se ei oikeesti tajua miten paskamaisesti se on mulle tehny.
Mua pelottaa että meidän suhteelle käy huonosti tän vuoden aikana. Vaikka mä rakastankin sitä miestä aivan mielettömän paljon, oon nyt just sen verran katkera sen lähdöstä että pelkään että tää vaikuttaa meidän väleihin tulevaisuudessa... :/ Toivottavasti tää on vaan tätä että alku aina hankalaa ja helpottaa ajan kuluessa, mielummin mahdollisimman pian. I really hope so.
Voi että! Muistan niiiiiiiiin hyvin kun itse lähdin vaihtoon - oltiin seurusteltu vasta pari kuukautta. Mies jäi tänne ja mä sain lähteä. Huonostihan siinä meinasi käydä, mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin. Jos teidät on tarkoitettu yhteen, niin ei yksi vaihto-oppilasvuosi sitä muuta. Voit aina lohduttautua sillä.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin silti, että olet katkera. Yksin uudessa kaupungissa on varmasti aluksi vaikeaa. Mutta kyllä se siitä. Itse olen koko ikäni salaa unelmoinut, että saisin muuttaa ja kenties jopa jäädä toiselle puolelle Suomea. Mutta mulle sitä ei koskaan tapahtunut, vaan jämähdin parinkymmenen kilsan päähän lapsuudenkodistani. Näe siis mahdollisuutesi, vaikka alku onkin varmasti kivikkoinen. Ilmoittaudu työväenopiston hauskoille kursseille ja lähde muutenkin liikkeelle, niin alkujärkytys häviää.
Tuliko miehen vaihtoonlähtö jotenkin yllätyksenä? vai miksi sitten muutit, jos kerran tiesitte, että mies on heti lähdössä vuodeksi pois?
No, turha sitä on enää spekuloida. Sun elämässä on nyt kääntynyt vuoden kestävä uusi sivu, ota siitä kaikki irti ja maalaa sivusta sellainen, että voit ihastella sitä vielä vanhoina päivinäsikin!
Sulla ei tainnu olla paljon vaihtoehtoja sen vaihtoon lähtemisen kanssa, mun miehellä oli. Tai siis niinkun kirjotin, niin mahdollisuus lähtee oli jo kaks kertaa aikasemminkin, ja mitään vaihtoon lähtemistä ei oltu lyöty lukkoon sillon kun muutin, se oli vasta ajatuksen tasolla.
VastaaPoistaHain keväällä kesätöitä vanhalta ja uudelta paikkakunnalta ja se, että sain täältä töitä määräs sen että mä muutin tänne. Tiedossa oli, että mies saattaa lähteä vaihtoon, mutta oon kuitenkin onnellinen siitä että muutin tänne kaupunkiin. Me saatiin viettää kesä yhdessä (vaikka eri aikaan sattuvien työvuorojen takia yhteistä vapaa-aikaa oli melko vähän) ja nauttia edes sen aikaa yhdessäasumisesta.
Ja (luojan kiitos) mies ei ole vaihdossa sentään vuotta, vaan "vain" 4-5 kuukautta. :) Elettiin vuosi kaukosuhteessa, joista viime kesänä ei nähty ensin kolmeen, sitten kuuteen viikkoon (mies oli töissä ulkomailla) ja selvittiin välimatkasta ja ikävästä huolimatta. Meidän täytyy selvitä nytkin!
Joskus kesän kuluessa pelkäsin sitä, että meidän suhde vakiintuu ja arkistuu jotenkin tavallaan liian nopeasti, ja tavallaan salaa kaipasin niitä aikoja kun elettiin kaukosuhteessa ja laskettiin päiviä siihen kun nähdään. Sitä vähää yhteistä aikaa osas arvostaa ihan eri tavalla.
Toi sun viimenen lause on todella hieno ja sai mut miettimään näitä tulevia kuukausia eri tavalla. Elän nyt jonkun aikaa yksin, saan mennä ja tulla miten haluan, syödä mitä haluan, nukkua koska haluan ja tehdä mitä haluan. Ja kattoo telkkarista sitä kanavaa mitä haluan! :D Yritän ottaa kaiken irti tästä mun ihan omasta ajasta, ja sitten kun selviää koska nähdään miehen kanssa niin on taas oma jännityksensä kun miettii sitä ja laskee päiviä siihen. Yritän tehdä tästä ajasta mukavaa. :)
Ja kiitos kommentistasi, tuntuu todella hyvältä kun kannustetaan <3