Kun pari päivää sitten vein kaverin junalle ja lähin sieltä kävelemään yksin kotiin, niin iski avomiestä ihan hirvee ikävä. Tän kaupungin juna-asema on aina ollu sellanen paikka jossa on kohdattu erossaolon jälkeen tai jossa on jouduttu eroamaan taas joksikin aikaa, eli melko paljon ihania ja ikäviä tunteita. Ajattelin, kuinka ihanaa ois siellä taas halata miestä ja lähteä yhdessä käsikädessä kävelemään sieltä pois tietäen että luvassa on ainakin pari päivää ihanaa yhteistä aikaa. On niin kova ikävä, mutta onneks nähdään 16 yön kuluttua. <3
Kävelin juna-asemalta kotiin ja katselin ympärilleni ja mietin elämääni. Oikeestaan mulla on täällä asiat melko hyvin. Mulla on kaunis koti jossa viihdyn, työ josta tykkään, ja on muutama kaverikin. Vielä kun mies olis täällä niin mun elämä ois melkolailla täydellistä. Tunsin itteni jotenkin niin tän kaupungin kaupunkilaiseks. Tää kaupunki on kaunis ja tykkään tästä muutenkin. Hymyilin itsekseni, ja tuli todella vahvasti sellanen tunne että täällä mun on hyvä olla. Tänne mä kuulun. :)
Ai kuinka mukava kuulla, että sua joku aika sitten piinannut ahdistus on poissa! Niin se vaan on että kun hetken aikaa totuttelee ja katselee rauhassa ympärilleen, niin mieli rauhoittuu eikä kaikki näytäkään enää niin pahalta :)
VastaaPoistaIhanaa, että joillakin on selvät sävelet itsensä kanssa :)
VastaaPoistaJoo, kyllä se ahdistus on jo ainakin helpottanu. Heti tänne muutettuani oon viihtyny täällä tosi hyvin ja tykkään asua täällä. Tuolla kävelymatkalla aloin vaan pohtimaan asiaa tarkemmin ja tajusin että munhan on ihan hyvä olla, vaikeuksista ja ikävistä asioista huolimatta. :)
VastaaPoista