En tahdo kuolla, en vain jaksa elää

Luin kirjan nimeltä En tahdo kuolla, en vain jaksa elää. Kirjan on kirjoittanut ruotsalainen teologian tohtori ja etiikan tutkija Ann Heberlein, joka kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

"En tahdo kuolla, en vain jaksa elää. Aito apori, ratkaisematon filosofinen dilemma, ahdistava tilanne itsessään, jos unohdetaan että useimmiten oma ahdistukseni saa minut pitämään elämää arvottomana ja ajattelemaan että se pitäisi siksi lopettaa. Se sattuu liikaa. Joskus. Joskus se on vain sietämätöntä. Tämä arki. Tämä murhe. Tämä ruma elämä. Tämä latteus. Tämä typeryys. Kaikki mitä te ette ymmärrä. Anteeksi. Se oli tarpeetonta. Anteeksi."

Kirja on ajoittain aika rankkaa luettavaa. Heberlein kertoo avoimesti sairaudestaan, siitä, kuinka arkipäiväisetkin asiat voivat olla lähestulkoon ylitsepääsemättömän hankalia.

"Hiusten peseminen. Minun pitää pestä hiukset. Minun pitää pestä hiukset. Miksi minun pitää pestä hiukset? Miksi ihmiset tekevät sellaista, pesevät hiuksiaan? Millä tavoin se on oleellista? Millä tavoin se on tärkeää?" 

"Minun ongelmani on etten voi lakata ajattelemasta. Voin lakata tuntemasta (silloin ongelmat yleensä alkavat), mutta en ajattelemasta. Vuorokauden ympäri, joka sekunti, ajatukset jauhavat sikin sokin, ympäri ämpäri, toisiinsa sotkeutuneina, kiemurtelevat taas neljäänviiteenkuuteenseitsemään suuntaan ja silloin lakkaan tuntemasta, ajattelen vain, ja kaikki romahtaa." 

Heberlein pohtii itsemurhan oikeutusta. Jos elämä on lahja Jumalalta, onko ihmisellä oikeus tappaa itsensä?

"Mutta se lahja? Eikö lahjasta ole oikeutta kieltäytyä siksi, että se on lahja? Jos lahjasta ei ole mahdollista kohteliaasti mutta päättäväisesti kieltäytyä, se ei ole lahja eikä trjous, vaan pakko, vaatimus. Mitä sinulla on oikeus vaatia minulta, Jumala? Millä oikeudella vaadit että minun pitää hyväksyä lahjasi? Minusta lahjasi on raskas kantaa. Minusta sen mukana tulee paljon vaatimuksia. Suuria vaatimuksia. Paljon kärsimystä. Ja vähän tukea."

Hän kirjoittaa myös siitä, onko hänellä oikeutta olla masentunut kaiken muun maailman puheen keskellä.

"Kyllä, tiedän että maailma on täynnä kaikkea paskaa. Täynnä pahaa. Olen tuskallinen teitoinen pedofiliasta, ihmiskaupasta, Burman tilanteesta, lapsisotilaista, - - -, siitä että naisia ja lapsia pahoinpidellään, raiskataan ja silvotaan, ja miehiäkin ei sen puoleen, ja että ihmiset kohtelevat toisiaan sikamaisesti. Tämä maailma on yhtä kärsimystä. Helvetillistä kärsimystä. Loputonta kärsimystä. Yhtä helvetin tuskaa. Mikä oikeus minulla siis on istua keittiönsohvallani Österlenissä ja potea ahdistusta? Helvetin itsekeskeistä. Minä tässä muka. - - - Ei, minun ahdistukseni on hyvin yksityistä. Alhaista. Itsekeskeistä. Minä olen itsekeskeinen. Olen säälittävä. Kurja. En saisi olla olemassa. En Saisi Olla Olemassa."

Kirjaa oli mielenkiintoista ja avartavaa lukea. Jos psykologia/mielenterveys kiinnostaa, tai jos lähipiirissä on joku joka sairastaa jonkinlaista mielenterveyteen liittyvää sairautta, suosittelen kirjan lukemista.