Maalaiselämää

Siskon tekemä lumitunneli. Pituutta reilu 15 m. :D

Viikonloppu isän luona, kotipaikallani, meni mukavasti.  Haettiin moottorikelkalla puita metästä, sahattiin ne polttopuiden mittasiksi  ja pinottiin latoon. Ladolla oli ihanaa olla luonnon hiljaisuudessa tuulen huminaa kuunnellen, jutellen mukavia isän ja siskon kanssa. Ei mikään kiire mihinkään. Ja ympärillä kauniit talviset luontomaisemat.

 

Oon kotosin maalta, alle 4000 asukkaan kunnasta. Ala-asteelle oli matkaa 5 km ja yläasteelle 23 km. Naapurin pihalle ei näy, ohi menee hiekkatie. Ja mikä parasta, siellä on oma ranta. Onko oikeesti mitään kauniimpaa kuin suomalainen järvimaisema? Olen elänyt kaupungissa kohta kolme vuotta, mutta maalle on aina yhtä mukava mennä. Siellä on tilaa. Ja omaa rauhaa.

Kauneinta

Vanha puoli

Meillä on maalla pihapiirissä isän rakentama omakotitalo, navetta (joka on ollu ilman eläimiä ja "rakentelu"tilana yms. parikymentä vuotta), leikkimökki (isän rakentama, siellä on ihanaa nukkua kesäisin ja herätä linnun lauluun), autotalli (isän rakentama, tosi tilava) sekä "vanha puoli" (1800-luvun puolivälissä rakennettu talo, joka on meidän ja naapureiden rajalla ja jaettuna siis). Pihapiirissä rannan tuntumassa on vaja ja aivan rannassa rantasauna. Kaikki rakennukset vanhaa puolta lukuun ottamatta ovat punaisia.

Vaikka mä asun nyt kaupungissa ja muutan poikaystävän opiskelupaikkakunnalle joka on vielä suurempi kaupunki, niin kyllä mä oon henkeen ja vereen maalaistyttö.

Puita laittaessa päässäni alkoi väkisinkin soida kappale Maalaismaisema.

Maisema läheiseltä tieltä järvelle päin

"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vaan saa aina asustaa, maalaismaisemaa en saata unohtaa."

Se on elämää.